The Last Ship: The Complete First Season kotikatsomo

Harvemmin tulee vastaan televisiosarja, varsinkaan amerikkalainen maksukanavasellainen, jossa pääparin välinen kemia näyttää puuttuvan aivan tyystin. Ensireaktioista seuraava koski puolestaan Greyn anatomiassa kausitolkulla tohtori Mark Sloania edukseen näytellyttä Eric Danea, joka patsasmaisesti pökkelöi laivaston hävittäjäalus USS Nathan Jamesin mukamas karskina kapteenina. Dane, et todellakaan ole John Wayne.

Kunnon patrioottinen paatos on paikallaan hyvin ja älykkäästi tehtynä, mutta tässä se iski alussa päin näköä kuin pahimmat 1980-luvun jenkkirainat. Syyttävä sormeni kohdistuu sarjan tuottajaan Michael Bayhin, jolta on vastaavia totuttu näkemään, tosin isommilla budjeteilla ja kankailla. Sarjan edetessä tapahtuvat kuitenkin imevät yllättäen kiinteästi mukaansa ja ykköskauden viimeinen osa lupaa jo jäntevää jatkoa. Suosio onkin edennyt jo niin, että taannoin isäntäkanava TNT tilasi sarjasta jo viidennen kauden.

Maailmanlaajuinen virus on tuhonnut miltei koko maapallon, mukaan lukien Yhdysvaltain poliittisen johdon, mutta Nathan Jamesin miehistö oli tästä koettelemuksesta selvinnyt oltuaan pitkällä merikomennuksella. Totuus valkenee pian ja jenkkialuksen tehtäväksi jää, ei enempää eikä vähempää kuin jäljellä olevan ihmiskunnan pelastaminen. Muitakin suurvaltoja kiinnostaa kovia kokeneen maailman johtajuus eli hengissä säilyneitä etäispesäkkeitä on muuallakin. Aluksen klaustrofobista elämänmenoa lisää vahva epäilys mukana seilaavasta sabotööristä.

On vaikea ymmärtää, miksi Muodon vuoksi -sarjan vierailija Kit McGraw’na hyytävästi läpilyönyt Rhona Mitra on otettu mukaan sarjan virologitiedenaiseksi, jonka näkemykset poikkeavat jatkuvasti kapteeni Chandlerin (Dane) omista päätelmistä aluksensa parhaaksi. Mitra on todella kaunis, muttei omaa katu-uskottavuutta roolihahmonsa tieteelliseen työhön. Sarjan pääparin jäykkää dialogia on lähinnä vaivaannuttavaa seurata ennen kuin jälleen uusi toiminnantäytteisempi hetki alkaa. Meinasi jäädä sarjan katsominen jo alkujaksoihin.

Hyvä, ettei kuitenkaan jäänyt. TNT-kaapelikanava on viime vuosina profiloitunut suoraviivaisiin, ulkoista vaaraa kuvaaviin teemoihin rahoittamissaan tuotannoissa ja esimerkiksi viisi tuotantokautta kantanut mainio ufosarja Falling Skies on tästä hyvä osoitus. The Last Ship puolestaan sijoittuu Yhdysvaltain laivastoon, jota juoniympäristönä pidempikestoisessa tv-sarjassa ei liene käytetyn sitten peräti kymmenen kautta pyörineen Kunnian miesten (1995–2005) jälkeen. Näkökulma on pitkästä aikaa tervetullut, kunhan vain jaksaa katsoa jakso jaksolta sitkeästi eteenpäin.