The Invisible Woman – Kielletty rakkaus kotikatsomo

Näyttelijänä paremmin tunnetun Ralph Fiennesin esikoisohjaus, Coriolanus (2011), oli kiinnostava ja kiitoksia kerännyt Shakespeare-sovitus. Pari vuotta myöhemmin valmistuneessa toisessa ohjauksessaan Fiennes on tarttunut Charles Dickensin salarakkaasta kertovaan tarinaan. The Invisible Woman on ammattitaidolla tehty epookki, mutta jää visuaalisesti sekä temaattisesti tunnustetuimpien viktoriaanista aikaa käsittelevien teosten varjoon.

Todellisuuteen pohjaavassa tarinassa Charles Dickens (Fiennes) ihastuu nuoreen näyttelijättäreen, Ellen "Nelly" Ternaniin (Felicity Jones). Syvenevä rakkaussuhde on pidettävä salassa, sillä edes Dickensin kaltaiselle henkilölle avioero ei ollut 1800-luvulla mahdollinen vaihtoehto. Nellyn kohtalona on olla julkinen salarakas.

Tarina pureutuu suhteeseen Nellyn näkökulman kautta nostaen esiin naisen ongelmallisen aseman viktoriaanisella ajalla. Niin kiinnostava kuin näkökulma onkin, Ang Lee käsitteli tematiikkaa syvällisemmin teoksessaan Järki ja tunteet (1995).

Fiennes ei myöskään Leen tavoin tavoita hillityn pinnan alla kuplivia tunteita, mikä latistaa tarinan intensiteettiä. Toisaalta Abi Morganin käsikirjoituksessakaan draaman kaaren jännite ei ole kummoinen. Takaumin kerrottu tarina soljuu eteenpäin tasaisena virtana ilman huippukohtia, eivätkä näyttelijätkään saa puhallettua rooleihinsa tarvittavaa intohimoa.

Viime vuosina epookkien pukuloisto ja menneen romantisointi ovat vaihtuneet realismiin, ja tämä näkyy The Invisible Womanin hillityssä estetiikassa, joka tuo enemmän mieleen tv-sarjan kuin valkokangaselokuvan. Joe Wrightin Sovituksen (2007) visuaalisesta taidokkuudesta ollaan kaukana.

Lopputulemana The Invisible Woman on tasapaksu pukudraama, joka antanee eniten kiinnostavana historiankuvauksena samaan tapaan kuin toisesta merkittävästä viktoriaanisen ajan britistä, Charles Darwinista tehty Creation (2009).