The Incredible Jessica James kotikatsomo

Netflixin valikoimista löytyvä draamakomedia The Incredible Jessica James on ja ei ole tuttu milleniaalin kasvukertomus. Kaava on kovin perinteinen: nuori nainen yrittää toteuttaa unelmansa suurkaupungissa samalla, kun toipuu eron aiheuttamasta sydänsurusta. Elokuvassa on kuitenkin erityistä lämpöä, nokkeluutta ja sydäntä, mikä tekee siitä poikkeuksen tuhansien samankaltaisten tarinoiden joukossa.

Aivan kuten elokuvan nimi antaa ymmärtää, tapahtumien keskiössä on Jessica James. Pääroolia esittää ihanalla tarmolla ja päättäväisyydellä koomikkonakin tunnettu Jessica Williams. Teatteri on Jessicalle kaikki kaikessa, mutta ura näytelmäkirjailijana ei vain ota tuulta alleen. Jessica ei kuitenkaan anna vastoinkäymisten lannistaa itseään, vaan teippaa joka ikisen hylkäyskirjeen seinälle ja silmäilee niitä uhmakkaasti. Suhde ex-poikaystävään (LaKeith Stanfield) on kariutunut pahan kerran, mutta Jessica uskoo vielä löytävänsä uuden rakkauden. Hän ei kuitenkaan piilottele kaipuutaan katsojalta, vaan myöntää avoimesti ikävöivän miestä, joka oli myös hänen paras ystävänsä.

Jessican avoimuus ja tahdonvoima tekevät hänestä samaistuttavan sekä ihailtavan hahmon, vaikka on päivänselvää, että Jessican kanssa ei ole aina helppo tulla toimeen. Hän on brutaalin suorapuheinen eikä pysähdy miettimään tekojensa tai sanojensa seurauksia. Näin käy myös, kun Jessica tapaa sokkotreffeillä ”avioerotyypin”. Leppoisan mukava Chris O’Dowd esittää Boonea, miestä, joka on niin eri maailmasta kuin Jessica, ettei hän aluksi edes vaivaudu muistamaan miehen nimeä. Elämäntilanteet ja huumori kuitenkin yhdistävät, joten Jessica ja Boone tekevät erikoisen sopimuksen, jonka mukaan he somestalkkaavat ex-puolisojaan toisen puolesta.

Eronjälkeinen elämä on vaikeaa, mutta The Incredible Jessica James ei käsittele tilannetta katkeruudella, vaan näyttää, miten inhimillisestä tuskasta pääsee yli päättäväisyydellä ja yrittämisellä. Tunnelmaltaan ja teemoiltaan siinä on jotain samaa kuin elokuvassa Frances Ha (2012), vaikka se ei aivan samaan erinomaisuuteen ylläkään. Elokuva on lyhyt, tarina simppeli ja siltä voisi toki toivoa enemmän, mutta se saa hyvälle mielelle. Näyttelijätyö ja kemiat pelaavat. Mukana on mahtavia pieniä hetkiä, kuten viittaus Jackie Brownin (1997) aloituskohtaukseen ja huumori kantaa tasaisesti läpi koko elokuvan. Sarjamuodossa se varmasti toimisi yhtä hyvin kuin Netflixin energinen animaatiosarja Tuca & Bertie, jossa myös kipuillaan aikuistumisen kanssa.