Ihmismetsästäjän ihmismetsästys

Robert C. Hansen, kavereiden kesken Bob, oli perheenisä, ahkera työntekijä leipomossa sekä hyvä jätkä. Kävihän Bob toki silloin tällöin huorissa, mutta kukapa mies ei niin tekisi? Jos joku alaikäinen prostituoitu sattuisi tekemään rikosilmoituksen poliisille siitä, että sovitun suihinoton sijasta Bob olikin vanginnut tytön kellariin, raiskannut toistuvasti ja aikonut kuljettaa omalla pienkoneellaan Alaskan erämökilleen, niin entäs sitten?

The Frozen GroundTurha sitä huorien horinoihin huomiota kiinnittää, kun leipuri-Bob kerran kertoi, etteivät moiset väitteet pidä paikkaansa. Turha sitä myöskään vatvoa Bobin menneisyyttä sen enempää, kenelle tahansa voi nuoruuden villeinä vuosina paukahtaa useita vankilatuomioita raiskauksista, murhapoltoista, varkauksista ja sen sellaisista pikku kolttosista. Näin ainakin Alaskan poliisi ajatteli 1980-luvun alussa. Olihan Bob hyvä jätkä.

Paitsi ettei ollut. Robert Hansen nimittäin ehti 12 vuoden murhaputkensa aikana kaapata, raiskata, kiduttaa ja murhata vähintään 17 nuorta naista, todennäköisesti reilusti yli kaksikymmentä. Kovana metsästäjänä tunnetun Hansenin modus operandi oli hieman soveltaen sama kuin kreivi Zaroffin harrastus klassikkoelokuvassa The Most Dangerous Game (1933). Hansen lennätti uhrinsa Alaskan erämaiden mökilleen ja oli päästävinään nämä vapaaksi jopa viikon kestäneen raiskaamis- ja nöyryytysputken jälkeen. Sen jälkeen Hansen metsästi ja murhasi uhrinsa ja jätti ruumiit erämaahan.

The Frozen GroundMetsästäjästä tuli kuitenkin metsästetty, kun Alaskan osavaltiopoliisia edustanut tutkija kiinnostui edellä mainitun karkuun päässeen prostituoidun tapauksesta ja yhdisti sen murhatutkimuksiin. Ajojahti ja todisteiden keruu päättyi lopulta Hansenin kiinniottoon, ja Hansenille mätkäistiin jämäkkä 461 vuoden vankilatuomio ilman mahdollisuutta elinkautiseen. Sitä mies on istunut yli 30 vuotta eikä tule koskaan vapautumaan.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Scott Walkerin teos The Frozen Ground pureutuu Hansenin tapaukseen varsin tarkasti tositapahtumiin nojautuen. Elokuva ei yritäkään leikkiä mitään kuka-sen-teki-murhamysteeriä vaan keskittyy heti kättelyssä Hansenin jahtaamiseen. Lopputulos on alusta asti selvillä, mutta se ei estä tarinaa olemasta toimiva draamatrilleri. Hyisiä tapahtumia tukee hyvin Alaskan yhtä hyytävä, luminen ja kalmankaunis luonto.

The Frozen GroundHansenia esittävä John Cusack on viime vuosina erikoistunut murhamiesten esittämiseen, tuoreimpana vahvana esityksenä The Paperboyn niljakas tappaja. Hansenia Cusack esittää mitäänsanomattomana jokamiehenä sopivan maltillisin painotuksin. Hansenia jahtaavaa rikosetsivää esittävä Nicolas Cage tekee hänkin vahvan ja tasaisen roolisuorituksen. Jostain syystä nykyisin on muotia parjata ja ivata Cagea sen perusteella, että hän on ottanut välillä vähän oudompiakin työkeikkoja vastaan, mutta Cage on kuitenkin sukupolvensa lahjakkaimpia näyttelijöitä, ja nytkin mies tekee varman karismaattista jälkeä.

Kahdesta tunnetun miesnäyttelijän hyvästä roolisuorituksesta huolimatta The Frozen Groundin keskiössä on nuori uransa alkuvaiheilla oleva nainen eli näyttelijätär Vanessa Hudgens. Hudgens esittää mainittua alaikäistä prostituoitua eli Cindy Paulsonia, joka ilmeisesti ainoana selvisi Hansenin kynsistä ja pääsi kertomaan tarinansa. Nykyisin Paulson asuu muualla ja on kolmen lapsen äiti.

The Frozen GroundCindyn rooli on Hudgensin tähänastisen uran kypsin ja vakuuttavin rooli, joka jättää kevyesti taakseen tekotaiteellisen yksioikoisen Spring Breakersin kaltaiset pyllynpyöritykset. Cindyn tarina on elokuvan fokus, ja tuo perinteiseen murhaajajahtiin inhimillistä näkökulmaa. Lapsena hyväksikäytetyn ja alaikäisenä kotoaan karanneen, huumeita käyttävän katuhuoran rooli ei kaunistele tai moralisoi liikoja.

The Frozen Ground ei menestynyt taloudellisesti Yhdysvalloissa, mikä sikäläisittäin tarkoittaa lähes aina flopiksi leimaamista, mutta elokuvalliset ansiot ja taloudellinen menestys eivät aina mene käsi kädessä. Elokuva ei ole mikään uusi Uhrilampaat ja siitä olisi voitu karsia sellaisia ylimääräisiä dramatisointeja, joita ei tosielämässä tapahtunut, mutta siitä huolimatta tarina pitää hyvin otteessaan eikä ennen kaikkea unohda uhrin näkökulmaa.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 4 henkilöä