Sota pyöröikkunan ruudun takaa
Historiankirjoista löytyy toinen toistaan karmivampia kuvauksia sota-aikojen julmuuksista. Kansakunta toisensa jälkeen on käynyt maailmalopun kynnyksellä ja palannut sieltä takaisin. Eloonjääneiden tarinat ovat puistattavaa kuunneltavaa. The Flowers of War kertoo niistä yhden.
Eletään vuotta 1937. Japanin armeija on juuri hyökännyt Kiinan eteläiseen pääkaupunkiin Nankingiin, kun amerikkalainen hautausurakoitsija John Miller (Christian Bale) saa tehtäväkseen valmistella paikallisen katolisen kirkon papin haudan lepoon. Kirkko osoittautuu tuomiopäivän tunnelman valtaaman kaupungin viimeiseksi koskemattomaksi linnakkeeksi. Viinaan menevä Miller jää kumoamaan kurkkuunsa kirkon ehtoollisviinivarastoja, mutta saakin pian huomata päätyneensä kirkossa toimivan luostarikoulun tyttöoppilaiden kaitsijaksi. Hautausurakoitsijan pöhöttynyt olemus vaihtuu siloposkiin ja papin lipereihin, kun Miller yrittää kuljettaa suojattinsa turvaan pastoriksi naamioituneena.
Kiinalaisohjaaja Yimou Zhang muistetaan muun muassa toiminnantäyteisistä seikkailuelokuvista Lentävien tikarien talo ja Hero. The Flowers of War on budjetiltaan yksi Kiinan kalleimpia elokuvatuotantoja, mutta se ei silti ole erikoisefekteillä kuorrutettu spektaakkeli. Elokuvan vahvuudet ovat ennen kaikkea intensiivisessä historiankuvauksessa, vahvasti visuaalisessa kokonaiskuvassa ja yllättävänkin pikkutarkassa henkilökuvauksessa. Kun kung fu -liikkeet on jätetty pois, tilaa on jäänyt hahmojen henkilökohtaisen historian ja keskinäisten suhteiden tarkemmalle tutkiskelulle. Zhang taitaa myös kontrasteilla leikittelyn. Elokuva tarjoilee vuoronperään kauneudessaan ja kauheudessaan keskenään kilpailevia kohtauksia.
Elokuva on täynnä sodan ja rauhan symboliikkaa. Tulitukselta jauhosäkkien taakse linnoittautunut Miller nousee piilopaikastaan esiin jauhojen peittämänä. Hän on kirjaimellisesti kaupungin ainoa valkoinen mies. Kirkossa viattomat koulutytöt tähyilevät ruumiiden reunustamia katuja ja kaupungin savuavia raunioita värilasisen pyöröikkunan takaa. Naisten kirjavat silkkikimonot värjäytyvät verestä ja tallautuvat maahan, kun he joutuvat japanilaissotilaiden raiskaamiksi. Kaiken lohduttomuuden keskelle on ripoteltu toivoa ja kaikkein kammottavimmastakin maisemasta voi löytää estetiikkaa.
The Flowers of War on sekä visuaalisesti että juonellisesti mieleenpainuva elämys. Nankingin kaupunki näyttäytyy kaikesta elokuvan tarjoamasta rumuudesta huolimatta kauniina. Vaikka elokuva onkin raadollinen kuvaus Japanin sotarikoksista Kiinassa, se on samalla myös tarina odottamattomasta sankaruudesta ja pienen yhteisön voimasta.
Seuraava:
Vuosaari
Aku Louhimiehen yhteiskuntakritiikki Vuosaari on helposti yksi vuoden 2012 parhaista kotimaisista elokuvista.
Edellinen: Isku New Yorkiin
Turkkilainen terroristitrilleri muuttuukin draamaksi, jossa pohditaan kovien otteiden oikeutusta.