Traditiot kunniaan
Manaaja (The Exorcist, 1973) tiivisti jotakuinkin kaiken sen, minkä kauhuelokuva voi tehdä oikein. Shokkiotos hämähäkkikävelystä ja visvaisia kirosanoja sylkevästä pikkutytöstä ovat ikonisia kuvia. William Friedkin ymmärsi kuitenkin niin monilta kauhuohjaajilta unohtuvan asian: jos kauhutekojen kohteena olevista ihmisistä ei välitä, repivät ääniefektit turhaan tärykalvoja. Tärkeintä on tunnelma, joka ei jätä rauhaan lukuvalon sammuttua.
The Conjuring (2013) ei ole uusi Manaaja, mutta se tekee useita perusasioita oikein. Väitettyyn tositapaukseen perustuva henkien ja demonien täyttämä kirotun talon mysteeri hyötyy eritoten Ghost Bustersin (1984) vakavasti ottamisesta. Haamunmetsästäjien potentiaaliset uskottavuusongelmat ratkaistaan heidän rikostutkijamaisella lähestymistavallaan ja vakuuttelulla siitä, että yleensä ullakon kolina johtuu vetoisuudesta ja muista vanhojen talojen riesoista.
On vaikea kuvitella kauhuelokuvalle kliseisempää aloitusta kuin minkä Chad ja Carey Hayes ovat kirjoittaneet. Suurperhe muuttaa maaseudun rauhaan historiallisesti rikkaaseen taloon etsimään uutta alkua elämälleen. Epätasaiset unet ja kellojen pysähtely alkaa jo ensimmäisenä yönä. Ensimmäisen Saw-leikkelyn (2004) ohjannut James Wan kiristää köyttä perheen kollektiivisen kaulan ympärillä tutuin mutta tehokkain opein.
Liika tuttuus valitettavasti kääntyy myös elokuvan ongelmaksi. Vaikka tunnelma aiheuttaa tarvetta vilkuilla sohvan takaista ikkunaa, ovat varsinaiset säikyttelyt aika pliisuja. Tilanteet ovat kovin ennalta arvattavia ja varsinkin uhka-on-ohi-vaan-eipäs-olekaan -taktiikka taisi olla alennusmyynnissä kuvauspäivinä. Hirveyksien aiheuttajissa on kuitenkin sen verran varianssia unissakävelystä sattumanvaraisiin ääniin, että mieli pysyy virkeänä.
Kuusikymmentäluvun lopulle sijoittuva elokuva on sukupuoliasetelmiltaan korostetun yksitoikkoinen. Molemmilla naishahmoilla on ongelmia pitää tiukassa paikassa paketti kasassa ja miehet pärjäävät järjestään paremmin henkien kanssa, kiitos kiinteämmän selkärangan ja psyykkisen vahvuuden. Äijät ovat aktiivisia toimijoita, joiden pyhin tehtävä on suojella naarastaan.
Sovinismin puolelle lipsuva sukupuolikartasto on tavallaan oire The Conjuringin perinteisyydestä, joka kuitenkin kääntyy lopulta elokuvan voitoksi. Se on kuvakieleltään miellyttävän rauhallinen, pikakelattua klapikoneleikkausta välttelevä ja olemukseltaan rehdin vakava. Slashermaisesta tissi & huumori -showsta ollaan varsin kaukana.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,9 / 7 henkilöä
Seuraava:
Stoker
Symbolisen intensiivinen psykologinen trilleri Hitchcockin hengessä eteläkorealaisen ohjaaja Parkin omaan tyyliin.
Edellinen: Hätä ei lue lakia
Howard Hawksin suvereeni mestariteos on screwball-komedia parhaimmillaan ja elinvoimaisimmillaan.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta