Traditiot kunniaan

Manaaja (The Exorcist, 1973) tiivisti jotakuinkin kaiken sen, minkä kauhuelokuva voi tehdä oikein. Shokkiotos hämähäkkikävelystä ja visvaisia kirosanoja sylkevästä pikkutytöstä ovat ikonisia kuvia. William Friedkin ymmärsi kuitenkin niin monilta kauhuohjaajilta unohtuvan asian: jos kauhutekojen kohteena olevista ihmisistä ei välitä, repivät ääniefektit turhaan tärykalvoja. Tärkeintä on tunnelma, joka ei jätä rauhaan lukuvalon sammuttua.

The ConjuringThe Conjuring (2013) ei ole uusi Manaaja, mutta se tekee useita perusasioita oikein. Väitettyyn tositapaukseen perustuva henkien ja demonien täyttämä kirotun talon mysteeri hyötyy eritoten Ghost Bustersin (1984) vakavasti ottamisesta. Haamunmetsästäjien potentiaaliset uskottavuusongelmat ratkaistaan heidän rikostutkijamaisella lähestymistavallaan ja vakuuttelulla siitä, että yleensä ullakon kolina johtuu vetoisuudesta ja muista vanhojen talojen riesoista.

On vaikea kuvitella kauhuelokuvalle kliseisempää aloitusta kuin minkä Chad ja Carey Hayes ovat kirjoittaneet. Suurperhe muuttaa maaseudun rauhaan historiallisesti rikkaaseen taloon etsimään uutta alkua elämälleen. Epätasaiset unet ja kellojen pysähtely alkaa jo ensimmäisenä yönä. Ensimmäisen Saw-leikkelyn (2004) ohjannut James Wan kiristää köyttä perheen kollektiivisen kaulan ympärillä tutuin mutta tehokkain opein.

The ConjuringLiika tuttuus valitettavasti kääntyy myös elokuvan ongelmaksi. Vaikka tunnelma aiheuttaa tarvetta vilkuilla sohvan takaista ikkunaa, ovat varsinaiset säikyttelyt aika pliisuja. Tilanteet ovat kovin ennalta arvattavia ja varsinkin uhka-on-ohi-vaan-eipäs-olekaan -taktiikka taisi olla alennusmyynnissä kuvauspäivinä. Hirveyksien aiheuttajissa on kuitenkin sen verran varianssia unissakävelystä sattumanvaraisiin ääniin, että mieli pysyy virkeänä.

Kuusikymmentäluvun lopulle sijoittuva elokuva on sukupuoliasetelmiltaan korostetun yksitoikkoinen. Molemmilla naishahmoilla on ongelmia pitää tiukassa paikassa paketti kasassa ja miehet pärjäävät järjestään paremmin henkien kanssa, kiitos kiinteämmän selkärangan ja psyykkisen vahvuuden. Äijät ovat aktiivisia toimijoita, joiden pyhin tehtävä on suojella naarastaan.

The ConjuringSovinismin puolelle lipsuva sukupuolikartasto on tavallaan oire The Conjuringin perinteisyydestä, joka kuitenkin kääntyy lopulta elokuvan voitoksi. Se on kuvakieleltään miellyttävän rauhallinen, pikakelattua klapikoneleikkausta välttelevä ja olemukseltaan rehdin vakava. Slashermaisesta tissi & huumori -showsta ollaan varsin kaukana.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,9 / 7 henkilöä


Powered by Preview Networks