Naisten silmin
Päiväunien ja Sofia Coppolan uuden elokuvan Lumotut suurin ero on siinä, että uni yleensä etenee jonnekin arvaamattomaan, eikä sen tempo pitkästytä. Tämä elokuva sen sijaan etenee verkkaisesti kohti sen ennalta arvattavaa loppua.
Lumotut palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla parhaan ohjaajan palkinnolla kilpaillen myös parhaan elokuvan Kultaisesta Palmusta. Palkinto sinänsä ei ollut suuri vääryys, sillä Coppola on mainio ohjaaja. Vaikka tämä jääkin kauas Lost in Translationista ja jopa The Bling Ringista viihdyttävyytensä puolesta, ohjaus on vahvaa ja hienovaraista.
Suurimmat ongelmat löytyvät elokuvan käsikirjoituksesta. Lumotut on uusi tulkinta Thomas P. Cullinanin romaanista, josta Don Siegel ohjasi vuonna 1971 Clint Eastwoodin tähdittämän filmatisoinnin Korpraali McB. Suurin muutos on näkökulmassa: Coppolan versio koetaan tarinan monen naisen silmin, Siegelin versio haavoittuneen sotilaan.
Tarinassa eletään Yhdysvaltojen sisällissodan loppupuoliskoa. Korpraali McBurney (Colin Farrell) on haavoittunut ja vihollisalueella. Nuori tyttö löytää hänet ja vie läheiseen tyttökouluun hoitoon. Tyttökoulun johtajattarelle (Nicole Kidman) ja opettajalle (Kirsten Dunst) selviää McBurneyn sotivan väärissä joukoissa, mutta he päättävät silti hoitaa komean ja lumoavan sotilaan terveeksi.
Tyttökoulu tuntuu menevän enemmän tai vähemmän sekaisin vetävästä korpraalista. Koulun opettaja, nuori Alicia (Elle Fanning) ja jopa johtajatar – kaikki kokevat vastustamatonta vetoa tähän mieheen. Ja kuten arvata saattaa, tästä ei seuraa mitään hyvää.
Visuaalisesti Lumotut on kaunis. Kuvaus ja lavastus pelaavat täydellisesti yhteen. Sinänsä kaikki käsikirjoituksessa esiintyvä kestämättömän tylsä dialogi on ehkä vain yksi keino saada yleisön huomio elokuvan visuaalisuuteen. Käsikirjoituksen heikkous on myös sen kantamattomuudessa. Puolentoista tunnin mittaisen elokuvan aikana ei ehditä saada hahmoista miltään osin kiinnostavia. Hahmojen keskinäiset suhteet eivät saa katsojassa aikaan juuta eikä jaata ja jännitteen rakentaminen on epäonnistunut täysin.
Blu-ray sisältää kaksi kelvollista lyhytdokumenttia, jotka taustoittavat elokuvan prosessia.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,8 / 6 henkilöä
Seuraava:
Atomic Blonde
Berliinin sijoittuva tyylitelty agenttijännäri ajalta, jolloin kylmä sota hengähti hetkisen.
Edellinen: Come and Find Me
Come and Find Me saattaa olla kaikkien aikojen pohjanoteeraus.