Telstar kotikatsomo

Vuonna 1962 maailma sai hämmästeltäväkseen ensimmäisen tietoliikennesatelliitin, kun avaruuteen laukaistu Telstar-satelliitti poimi signaaleita maapallon puoliskolta toiselle. Jo pian laukaisunsa jälkeen se välitti suoraa televisiokuvaa Yhdysvalloista Ranskaan ja keräsi valtavaa mediahuomiota. Telstar oli maailman ensimmäisenä viestintäsatelliittina globaalin tiedonsiirron mullistaja.

Telstarilla oli merkittävä vaikutus modernin teknologian lisäksi myös popmusiikkiin. Englantilainen levytuottaja ja lauluntekijä Joe Meek inspiroitui satelliitista niin vahvasti, että sävelsi sille nimikkokappaleen. Meek kertoi haluavansa tehdä kappaleen, joka nousisi avaruuteen ja tarkastelisi ihmisiä sieltä käsin satelliitin lailla. Tästä kokeellisesta instrumentaalikappaleesta tuli The Tornados -yhtyeen esittämänä ennennäkemätön menestys. Meekin nimi oli hetken aikaa koko musiikkimaailman huulilla ennen kuin mies luisui sekä ammatilliseen että henkilökohtaiseen syöksykierteeseen.

Telstar on Joe Meekin elämään pohjaava elokuva väärinymmärretystä nerosta ja popmusiikin uranuurtajasta, jonka menestystä varjostavat masennus, huumeriippuvuus ja sydänsurut. Elokuvassa on vahvasti läsnä Meekin homoseksuaalisuus, joka oli vielä 1960-luvun Englannissa laitonta. Elämäkerrallisen kuvauksen lisäksi elokuva tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen brittiläisen popmusiikin historiaan vuosina 1961–1967.

Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat vahvojen ja varmojen miesnäyttelijöiden varassa. Con O’Neill ei astu Meekin saappaisiin, tai tässä tapauksessa kiiltonahkakenkiin, ensimmäistä kertaa, sillä hän tähditti myös elokuvaa edeltänyttä teatteridramatisointia vuonna 2005. Tämä näkyy loppuun asti hiottuna näyttelijäntyönä. O’Neill siirtyy luontevasti tunnetilasta toiseen, äkkipikaisesta levymogulista herkkään ja huolehtivaan rakastajaan.

O’Neillin aisaparina riemastuttaa ja kummastuttaa Kevin Spacey. Hän esittää majuri Wilfred Banksia, Meekin yhtiökumppania ja rahoittajaa, jolla on upseerin käytöstavat ja kapitalistin bisnesvainu. Vinyylilevytehdasta pyörittävä Banks on ristiriitainen hahmo, joka tasapainottelee liike-elämän lainalaisuuksien ja ystävyyden rajapinnalla. Tasaisen varmasta otteesta huolimatta Spaceyn roolisuoritus jää hieman vaisuksi. Banksin hahmo kun olisi antanut mahdollisuudet isommallekin revittelylle.

Elokuvan kompastuskiveksi muodostuu sen rakenne. Ohjaaja Nick Moran käyttää paljon takaumia ja etiäisiä, mikä voi onnistuneesti toteutettuna olla erinomainen tehokeino. Poukkoilu Meekin lapsuusmuistojen, harhakuvitelmien ja enteiden välillä kuitenkin vain rasittaa jo ennestään epätasaista juonta. Elokuvaan on yritetty istuttaa myös koomisia elementtejä, vaikka se toimisi huomattavasti paremmin vain puhtaana draamana. Mikäli Moran olisi haparoivan komiikan sijaan keskittynyt enemmän henkilöhahmojen syvällisempään tarkasteluun, lopputulos voisi olla toisenlainen.

Joe Meekin tarina on kaikessa lohduttomuudessaan kiehtova ja ehdottomasti elokuvan arvoinen. Soittotaidottoman Meekin hyräilemällä säveltämä Telstar teki musiikkihistoriaa kipuamalla Yhdysvaltojen singlelistan ykköseksi kaikkien aikojen ensimmäisenä brittiyhtyeen esittämänä kappaleena. Elokuvien saralla Telstar ei valitettavasti yllä vastaavanlaisiin saavutuksiin, vaan muistuttaa enemmänkin alkuperäisen inspiraation lähteensä kohtalosta – Telstar-satelliitti lakkasi nimittäin aikoinaan toimimasta ehdittyään kiertää maapalloa vain kahden kuukauden ajan.