Take This Waltz kotikatsomo

Leonard Cohenin kappale Take This Waltz kutsuu tanssiin, joka on täynnä kaipausta, intohimoa ja lupauksia. Samanlaista tunteiden valssia askelletaan myös samaisen kappaleen mukaan nimetyssä elokuvassa. Ihmismielen tunteiden viidakko on monimutkainen kudelma, jossa intohimoa saattaa erehtyä luulemaan rakkaudeksi ja melankoliaa kaipaukseksi. Musiikin pyörteissä kokenutkin tanssija voi sotkeutua askeleissaan.

Margot (Michelle Williams) on naimisissa kanaruokiin erikoistuneen keittokirjailijan (Seth Rogen) kanssa. Viiden avioliittovuoden aikana heille on kehittynyt omat hassut tapansa vitsailla, käyttäytyä makuuhuoneessa ja kutsua toisiaan vaivaannuttavilla lempinimillä. Hääpäiväillallisella he eivät keskustele, koska ei ole mitään puhuttavaa. He tietävät jo toisistaan kaiken, joten miksi haaskata aikaa puhumiseen pelkän keskustelun vuoksi. Kun Margot tutustuu naapurissa asuvaan riksaa työkseen ajavaan salaperäiseen taiteilijaan (Luke Kirby), kolmiodraama on valmis.

Take This Waltz on enemmän kasvutarina kuin rakkaustarina. Vaikka elokuva on myös ihmissuhdedraama, se on ensisijaisesti kuvaus päähenkilön sisäisestä vapaustaistelusta. Margot pelkää elämistä välitilassa, minkä takia hän pidättelee itseään työelämässä ja ihmissuhteissa. Hän haluaisi olla kirjailija, mutta tyytyy rustaamaan esitetekstejä matkakatalogeihin. Hän haluaisi olla seksuaalisesti rohkeampi, mutta tyytyy piilottelemaan itseään peiton alla. Todellisuudessa hän elää eräänlaisessa välitilassa koko ajan itse sitä tajuamatta.

Michelle Williams on omimmillaan herkkänä ja hiukan eksyksissä olevana päähenkilönä, joka on törmäyskurssilla oman olemassaolonsa kanssa. Margot on pelkuri, jolla on vaikeuksia arvostaa tai muuttaa sitä elämää, joka hänellä on. Hänen pelkuruutensa ei ole heikkoutta vaan hyvin samastuttavaa inhimillisyyttä. Hän tasapainoilee kahden miehen, tukahdutettujen unelmien ja sisäisten fantasioiden välillä. Henkisestä painolastista huolimatta Margot on runollinen ja hassutteleva, minkä takia Williams tuntuu olevan tämän roolissa kuin kotonaan.

Paremmin näyttelijänä tunnettu Sarah Polley on tehnyt ohjaajana ja käsikirjoittajana pikkutarkkaa työtä. Dialogi on nokkelaa ja elämänmakuista. Henkilöhahmot ovat erikoisia, mutta kuitenkin uskottavia. Jokainen kohtaus vaikuttaa samalla sekä huolettomalta että jokaista yksityiskohtaa myöten mietityltä. Punaiset korkokengät harmaalla asvaltilla, alaston iho vasten turkooseja kylpyhuonekaakeleita ja perheenjäsenten valokuvilla peitetty eteisen seinä ovat kaikki pieniä, mutta toistuvia yksityiskohtia, joilla on vahva symbolinen merkitys.

Take This Waltz on positiivinen ja kirpeä poikkeus romanttisten tusinakomedioiden joukossa. Se muistuttaa, että ennen kuin onnea voi löytää ihmissuhteista, työstä tai materiasta, se on ensin löydettävä omasta itsestään.