Taalat taskuun, Jim

Uusintaversiot elokuvista eivät ole mikään uusi ilmiö Hollywoodissa, vaikka viime vuosina niitä on ainakin tuntunut ilmestyvän entistä enemmän. Joskus uusi näkemys on perusteltu, varsinkin jos alkuperäisteos ei ole keskinkertaista kummempi. En ole nähnyt vuonna 1977 ilmestynyttä, George Segalin ja Jane Fondan tähdittämää elokuvaa Mitäs me ryöstäjät! Siihen pohjautuva Taalat taskuun, Dick & Jane ei kuitenkaan vaikuta oikeutetulta uusinnalta, vaikka pinnan alla kuplii hyviä oivalluksia.

Elokuvalla on 100 miljoonan budjetti, mikä lopputulokseen nähden tuntuu suhteettoman suurelta. Nykyaikaan sijoittuva komedia ei vaikuta olevan sisällön tai vaikkapa kuvallisen ilmaisun kannalta mitenkään niin monimutkainen tai perfektionistinen, että siihen olisi mennyt kymmeniä miljoonia. Ehkäpä rahat ovat menneet Jim Carreyn palkan lisäksi hänen vaatimiinsa lukemattomiin uusintaotoksiin, sillä hän sen sijaan on perfektionisti.

© 2005 Columbia PicturesTarina sijoittuu vuoteen 2000, aikaan ennen Enronin skandaalia. Kyseinen huijausyritys tuntuu olevan tämän version tärkein lähtökohta. Jim Carrey näyttelee jättiyhtiössä uraansa tekevää perheenisää Dick Harperia. Téa Leoni hänen vaimonaan Janena yrittää jaksaa stressaavassa asiakaspalvelutyössä. Dick saa suuren ylennyksen, kuin lahjan taivaasta, mutta huomaa pian että hänet ylennettiinkin vain syntipukiksi ja firman osakkeista on enää vessapaperiksi. Jane on ehtinyt jo lopettaa töissä, eikä uutta työpaikkaa tunnu Dickille löytyvän. Elintaso täytyy säilyttää, joten rikollinen ura kutsuu kumpaakin.

Valitettavasti irtonainen naamanvääntely saa paljon tilaa, vaikka rahkeita muuhunkin olisi ollut. Liukuma yläluokan edustajasta pankkiryöstäjäksi on tässä kuvattu niin helpoksi, ettei matka olisi ollut enää pitkä tummempaan ja toimivampaan satiiriin. Absurdejakin aineksia olisi löytynyt elokuvan esikuvasta.

© 2005 Columbia PicturesOsuvia oivalluksia tarjoillaan kuin vahingossa ja taustalla. Tämä itse asiassa toimii, sillä nyt niitä ei alleviivata kuoliaaksi. Esimerkiksi perheen poika puhuu enemmän espanjaa kuin englantia, nähtävästi siksi koska on viettänyt niin paljon aikaa taloudenhoitajan kanssa. Kun jättitelevisiota viedään pois maksuksi veloista, poikaa huutaa hädissään ettei hänen telemundoaan saa viedä. Tämäntapaiset hetket tarvitsevat kuitenkin paremman tarinan ja toteutuksen tuekseen.

* *
Arvostelukäytännöt