Spring Breakers kotikatsomo

Spring Breakersia katsoessa on vaikea uskoa ohjaaja-käsikirjoittaja Harmony Korinen väitettä, ettei hän yritä kirjoittaa elokuviinsa teemoja. Toisaalta väite selittää, miksi Spring Breakersin kaltaisesta kokonaisuudesta muodostuu niin virkistävän jäsentymätön ja sisällöltään rikas trippi. Se ei taivu mihinkään valmiiseen muottiin ja sen sanoma on epäselvä – jos sitä edes on.

Hahmokehitys tai tarinankerronta eivät Korinea liiemmin kiinnosta. Tämä on nähty jo aiemminkin Korinen käsikirjoittamissa elokuvissa, kuten kulttiklassikko Kidsissä (1995) ja Gummossa (1997). Saatuaan tapahtumat raiteilleen Korine yleensä päästää hahmonsa rellestämään melko vapaasti. Spring Breakers ei ole poikkeus – tyylillisesti elokuva on jonkinlainen läpileikkaus musiikkivideoiden esittämästä maailmasta, jossa bileet eivät lopu koskaan.

Nuoret päähenkilöt (Vanessa Hudgens, Selena Gomez, Rachel Korine ja Ashley Benson) haluavat viettää villin kevätloman Floridassa. Koska rahaa ei ole, bailut rahoitetaan ravintolaryöstöllä. Ripeä avaus potkaisee tapahtumaketjun käyntiin ja määrittää elokuvaa hallitsevan anarkistisen pohjavireen.

Kun tytöt joutuvat pulaan, kuvaan astuu Alien-niminen gangstaräppäri, jota esittää James Franco. Hahmo muistuttaa omalaatuisuudessaan Johnny Deppin vapautuneimpia roolitöitä ja tuo kaivattua persoonallisuutta muuten niin samanlaisten päähenkilöiden joukkoon.

Tytöistä ainoastaan Gomezin esittämä Faith onnistuu irtautumaan massasta uskonnollisen taustansa vuoksi. Päähenkilöt edustavat girl poweria parhaimmillaan ja pahimmillaan. He ovat feministisiä antisankareita, jotka nauttivat väkivallasta ja sen tuomasta vallan tunteesta lähes yhtä paljon kuin juhlimisesta.

Vai onko näillä asioilla heille minkäänlaista eroa? Korine rinnastaa väkivallan ja päättömän biletyksen toisiinsa esittämällä ne samantapaisen kuvaston kautta, ja tekee sen niin ajatuksia herättävän provosoivasti.

Hyvänä esimerkkinä tästä toimii kauniisti toteutettu mutta sisällöltään irvokas kohtaus, jossa tytöt tanssahtelevat auringonlaskun valaisemalla laiturilla aseet käsissään pinkkeihin kommandopipoihin sonnustautuneina. Alien säestää soittamalla valkoisella flyygelillä Britney Spearsin Everytimea. Samalla nähdään montaasi sekalaisen seurakunnan suorittamista ryöstöistä – luonnollisesti hidastettuna.

Kaikessa on kyse ristiriidoista ja niiden tiedostaminen on osa Spring Breakersista nauttimista. Pidin näkemästäni, ja sisällön näennäisestä niukkuudesta huolimatta koin saaneeni paljon.

Elokuva herättää kiusallisen paljon ajatuksia aikamme populaarikulttuurin vääristyneistä you only live once -ihanteista ja on takuuvarmaa tulevaisuuden kulttikamaa. Sen merkitys on jo tunnustettu. Arvostettu ranskalainen elokuvalehti Cahiers du Cinéma listasi elokuvan vuoden 2013 toiseksi parhaimmaksi.