South Park: isompi, pidempi & leikkaamaton kotikatsomo

South Park on vihdoinkin kolahtanut myös suomalaiseen tajuntaan, kiitos MTV3:n torstai-iltojen. Sarjahan sijoittuu amerikkalaiseen pikkukylään ja seuraa neljän kaveruksen Stanin, Kylen, Ericin ja Kennyn elämää herkässä kymmenvuotiaan kehitysvaiheessa... South Parkin harmonista elämänmenoa ei haittaa se, että koulun lievästi patoutunut opettaja puhelee hassulle hatulle, koulun kokki opettaa pojille elämän tosiasioita kuumankosteiden soul-riimien välityksellä, Ericin äiti on entinen pornotähti, tv:stä voi seurata itsensä Herramme Jeesuksen juontamaa talk show’ta, lähivuorilla vaanii hirveä peto nimeltä Ällöpylly… Puhumattakaan siitä, että Kenny-parka joutuu joka jaksossa kohtalokkaaseen onnettomuuteen.

Rivot puheet, taukoamaton kiroilu ja makaaberit juonenkäänteet yhdistettynä arkaaiseen piirrostyyliin tuottavat kerta toisensa jälkeen oikean huonon maun ilotulituksen, joka lyö katsojaa vyön alle - ihan hyvällä tavalla. Mutta entä sitten, kun pierunhuuruinen meno venytetään elokuvan mittaan?

Ilmestyskirja - ihan kohta

Elokuvan tarina käynnistyy, kun Stanin, Kylen, Ericin ja Kennyn suuret tv-idolit, kanadalaiset piereskelyn kuninkaat Terrance ja Phillip esiintyvät ensi kertaa valkokankaalla. Leffa "Tuliperseet" saa lasten vankkumattoman suosion, mutta vanhemmat järkyttyvät sen kielenkäytöstä ja julistavat sodan moisia nuorison turmelijoita vastaan. Pian konflikti laajenee USA:n ja Kanadan väliseksi sodaksi ja saa ennen pitkää myös kosmisia ulottuvuuksia, kun itse Vanha Vihtahousu kiinnostuu maanpäällisestä menosta - apunaan henkilöitä, jotka ovat tuttuja ohjelmasta "Maailmanpolitiikan arkipäivää"… Syntyneen sotkun selvittäminen onkin sitten neljän sankarimme varassa.

Juoni on tietenkin toisarvoinen verrattuna elokuvan tykittämiin vitseihin, joita South Parkissa riittää niin verbaalisesti kuin visuaalisestikin. Elokuvassa käsikirjoittajat Trey Parker ja Matt Stone heittävät kehään nekin brutaaliudet, jotka amerikkalainen sensuuri on karsinut tv-sarjasta. Ei siis mikään ihme, että elokuva on aiheuttanut synnyinmaassaan melkoista kuohuntaa rivojen juttujensa ja totaalisen poliittisen epäkorrektiutensa vuoksi. Suomalaisyleisön nenään herne ei ole liiemmin mennyt, eikä ihme: vähänkin periamerikkalaista aivokapasiteettia fiksummat tajuavat, että loukatessaan kaikkea ja kaikkia South Park lyö todellisen pilkkakirveensä juuri elokuvasensuuriin ja sananvapauden rajoittamiseen. Aivan kuten South Parkin aikuiset, myös elokuvasensorit kohdistavat huomionsa elokuvien rumiin sanoihin ja seksikohtauksiin ja päästävät samalla siivilänsä läpi itsetarkoituksellista ja silmitöntä väkivaltaa. Toisin sanoen, aikuiset saavat tappaa toisiaan, kunhan lapset eivät kiroile! Muuten, miksiköhän South Parkia ei ole - vastoin yleistä käytäntöä - dubattu? Miettikääpä sitä.

The Sound of South Park

South Park -elokuva on pohjimmiltaan ehta musikaali - tuo elokuvan alalajihan on pitkään elänyt vain Disneyn piirroselokuvissa, joskin South Park vie tyylilajin pitemmälle. Runsaat musiikkinumerot ovat elokuvan herkullisinta antia, ja vaikutteita on otettu mm. Sound of Musicista (alku) ja Liza Minnellin värisevistä tulkinnoista. Mutta mistähän on ammennettu sellaisten laulujen aiheet kuin "Uncle Fucka" ja "Kyle’s Mom’s a Bitch"? Tuskin kukaan on myöskään ennen kuullut Saatanan laulavan kaihoisasti kaipuustaan maan päälle - vapise, Andrew Lloyd Webber!

Elokuvan piirrosjälki on parempaa kuin sarjassa, vaikka toki tietty kömpelyys on jätetty jäljelle. Esimerkiksi Helvetti-visio on suorastaan vaikuttava - Taivas-visiota en kommentoi… Elokuvan pituus on kuitenkin aiheuttanut ongelmia, ja ensimmäisen hengästyttävän tunnin jälkeen kerronta nuupahtaa ikävästi noustakseen toki sitten sfäärejä kolkuttelevaan kliimaksiinsa. South Park on kuitenkin niitä elokuvia, jotka paranevat useammalla katsomiskerralla, ja muillekin kuin todellisille South Park -puristeille elokuva tarjoaa kuolemattomia kohtauksia. Sarjasta tuttuja henkilöhahmoja on hauska bongata, samoin tuttuja julkkisääniä (mm. George Clooney ja Eric Idle). Ja eikö meitä kaikkia kiinnosta miltä Kenny näyttää huppunsa suojissa? Lopuksi vielä vihje niille, jotka ovat joskus elämässään kironneet Microsoft-ohjelmia: katsokaa South Park ja ihastukaa!

ks. ensi-ilta