Jotain vanhaa, lainattua ja sinistä, mutta ei mitään uutta
Something New on musiikkivideoita ohjanneen Sanaa Hamrin ensimmäinen kokoillanelokuva. Sen on käsikirjoittanut, ohjannut ja tuottanut kolme afroamerikkalaista naista, mikä on harvinaista valkoisten miesten hallitsemassa Hollywoodissa. Tämän takia elokuvalta olisi odottanut jonkinlaista tuoretta näkökulmaa romanttisen komedian genreen, mutta Something New ei nimestään huolimatta pysty tarjoamaan mitään uutta.
Ironisen nimen omaava elokuva kertoo janeaustinmaisesta sankarittaresta, Kenyasta (Sanaa Lathan), joka on menestynyt, urasuuntautunut, musta sinkkunainen, joka etsii unelmiensa miestä. Miehen tulee olla pitkä, hyvin koulutettu ja ehdottomasti musta. Juonen arvaa ensimmäisen kymmenen minuutin aikana: yllättävä rakkaus, joka vastoinkäymisten ja empimisen kautta vie voiton. Kenya rakastuu valkoiseen maisema-arkkitehtiin (Simon Baker), jonka ihonväri muodostuu ongelmaksi ensin Kenyalle ja sitten hänen perheelleen.
Ihonvärin ylittävä rakkaus tuntuu aiheena vanhahtavalta. Kolmekymmentä vuotta sitten aihe olisi saattanut olla radikaali, mutta enää se ei hetkauta. Rotukysymystä käsitellään elokuvassa tosin muutenkin kuin parisuhteen kautta, mikä tuo siihen jotain mielenkiintoa ja herättelee ajankohtaisia kysymyksiä muun muassa sukupuolesta ja rodusta businessmaailmassa. Johtotehtävissä oleva musta nainen kohtaa ennakkoluuloja ja joutuu työskentelemään valkoisia mieskollegoitaan lujemmin saavuttaakseen arvostusta.
Vaikka elokuva on ennalta arvattava ja kulunut, täytyy mainita, että ohjaajalla on ollut näkemystä romanttisessa kohtauksessa, jossa päähenkilöiden ihonvärit näyttävät lähes samalta valaistuksen ansiosta. Mutta tähän Something New’n elokuvallinen taidokkuus valitettavasti tyrehtyykin. Rotukysymyskin jää yrityksistä huolimatta kellumaan vain pinnalle Something New’n ajelehtiessa pisarana romanttisten komedioiden turhassa meressä.
Seuraava:
Harsh Times
Arvostelu elokuvasta Harsh Times.
Edellinen: Queen, The
Arvostelu elokuvasta Queen, The.