Laulun voimalla

Populaarimusiikin saralla laulukilpailut ovat olleet vuosituhannen alun näkyvin ilmiö. Laulu- ja musiikkikilpailut eivät ole mikään uusi asia, mutta tuotteistetut formaattiohjelmat ovat tehneet laulumittelöistä maailmanlaajuisen ilmiön. Kyse ei ole pelkästä musiikin taiasta vaan kilpailut ovat mahdollistaneet tavallisille suihkulaulajille ja karaokesankareille tien tähtiin. Tuhkimotarinat kiehtovat, mistä Saara Aallon ympärille noussut huuma oli malliesimerkki.

SingElokuvan saralla laulukilpailujen menestystarinaa on hyödynnetty sangen vähän, vaikka musikaalit ja animaatiot tarjoaisivat tasoitetun tien laulavien sankarien tähtimatkoille. Itse ilkimys -animaatioista tunnettu Illumination on hypännyt laulukilpailujen aallonharjalle uutuusanimaatiossaan Sing.

Singin tarinassa epäonninen teatterinpyörittäjä pistää pystyyn laulukilpailun, jossa ei kuitenkaan käy alkuun hyvin, mutta kuten sankaritarinoissa on tapana, voittoon noustaan aina pohjan kautta. Eläinhahmojen varaan rakennettu tarina on simppeli ja juonellisesti seitin ohut. Koko perheen elokuvien sisällölliset pyrkimykset ovat harvoin kaksisia, joten yksinkertainen tarina-aihio ei sinällään ole ongelma, mutta tarinan kuljetus ja kerronnan rytmi laahaavat kuin väsyneen humppapumpun päivätanssien säestys.

SingTarinaan on ympätty turhan monta päähenkilöä, joiden taustoittaminen ja omien tarinoiden kertominen vievät varsinaiselta päätarinalta paljon tilaa. Lopputulos jää tämän myötä hajanaiseksi ja kerronnallisesti rikkonaiseksi. Varsinkin nuoremmille katsojille usean henkilötarinan seuraaminen on hankalaa eikä elokuva saa pidettyä tarvittavaa jännitettä yllä näennäisestä vauhdikkuudestaan huolimatta. Keskittyminen yhteen tai kahteen keskushenkilöön olisi pitänyt tarinan ja kerronnan paremmin kasassa.

Musiikilla ja lauluilla on pitkään myös pelkkä sivurooli, joten svengaava tunnelma antaa odottaa itseään pitkään. Kun lopussa vihdoin päästään kokonaisten laulunumeroiden kimaraan, tunnelma kohoaa heti ja keskittymisessä herpaantuneet lapsikatsojatkin ovat taas mukana. Ryhtiliike tapahtuu kokonaisuutta ajatellen kuitenkin liian myöhään.

SingTarinan hahmot ja musiikkivalinnat on pitkälti rakennettu palvelemaan aikuista katsojaa. Sing vaikuttaakin koko perheen elokuvan muottiin puetulta aikuisten elokuvalta, jota lapsetkin voivat animaation varjolla katsoa. Tämä ei ole tyystin tahditonta, sillä nykyään populaarikulttuuri yhdistää vanhempia ja lapsia paljon enemmän kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Tänä päivänä ei ole mitenkään tavatonta, että lapsi ja vanhempi hyräilevät samoja pop-kappaleita. Nykyiset vanhemmat ovat populaarikulttuurilla läpimarinoitua sukupolvea, joten sukupolvierot viihteen kulutuksessa ovat tasoittuneet ja paikoin jopa kadonneet.

Singin blu-ray-julkaisuun on kasattu runsaasti lisämateriaalia. Tallennemyynnin edistämiseksi animaatioiden kylkiäisiksi liitetään nykyään lyhytelokuvia, jotka valitettavan usein ovat anniltaan melko lailla kertakäyttöisiä. Näin on myös Singin kohdalla, mikä sinällään kuvastaa itse pääteosta, joka jää kertakatseltavien animaatioiden sarjaan itsekin. Koko perheen elokuvahetkenä pintapuolisesti laadukas animaatio ajaa asiansa, kun siltä ei enempää vaadi. Lopun laulukimarasta jää ainakin hyvä tunnelma, jollei muuta.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,8 / 4 henkilöä



Lue myös