Shaft kotikatsomo

2000-luvun alun musta körmy on Samuel L. Jacksonin näköinen roikale, joka painaa turpiin kaikkia, joiden pärstä menee piiruakaan miinuskertoimelle. 70-luvun blaxploitaation uudelleenlämmittely on pinnalta tyylikäs ja korea, mutta sisällöltään tympeän väkivaltainen, rasistinen ja konservatiivinen machorellestely. Väkevää, maskuliinisen eroottista mustaa vetovoimaa huokuvaa kulmankunnan kukkoa nyky-Shaftista ei saa, vaikka Armanin nahkatakki onkin sikaviileä. Jacksonin karismalla mustan sankarin uusi tuleminen olisi ollut enemmän kuin mahdollista, mutta vastenmielinen asennevammaisuus vie maton alta. Shaftin tökerön mustavalkoinen maailmankuva ja äärimmäisyyksiin venytetyt vastakkainasettelut ja sosiaaliset eroavaisuudet tekevät elokuvasta pelkkää suuren tuotannon tusinatavaraa, rutiiniväkivaltaviihdettä, jonka laskelmoitujen asetelmien perimmäinen ponnin lienee ollut vain kohderyhmän taskurahojen saaminen parempaan talteen.

Elokuvassa Shaft tutkii raakaa murhaa. Nuori valkoinen ökyjuppi ja grynderin poika (Christian Bale) on lyönyt kuoliaaksi mustan opiskelijapojan, joka on nolannut elostelijan vähän aikaisemmin. Raha kuitenkin puhuu juppipojun takaisin katuja kyntämään ja tämä lähtee maasta lippahivoon oikeutta pakoon. Shaft ei kuitenkaan unohda asiaa, ja kun juppi palaa Amerikan kamaralle parin vuoden päästä, Shaft on valmis. Juonikuvion muihin väleihin on ängetty kaikenlaista täytettä ja sivupunoksia huumekuninkaista pahoihin poliiseihin, jotta runsas puolitoistatuntinen kuluisi rattoisasti. Christian Bale tekee pelkän toisinnon Amerikan Psykon kahelistaan, vaikka hyvin toki osuutensa hoitaa. Ei edes alkuperäisen Shaftin, Richard Roundtreen, cameo nyky-Shaftin setänä paljoa säväytä. Isaac Hayesin svengaava soulikin on jo aikansa svengannut. Tässä kipaleessa ei sielukkuutta enää ole.

Kun Jacksonin seksimasiina ei pääse edes pukille, niin ihmettelen tällaista vedättämistä. Tympeä, tyylitelty ja pelkkään pintaan vannova väkivallan kuvaus tuntuu riittävän elokuvan tekijöille. Mistään oikeasti radikaalista asenteesta on tyystin turha puhua, kun parodioiva huumorikin on unohdettu jonnekin matkan varrella. Kyllä kunnioittavampaa on tehdä edes roskakulttuuria kuin keskivertoa valtakulttuuria. Nyky-Shaft on pelkkä impotentti väkivaltanarkomaani, ei muuta. Sex machine my ass!

ks. ensi-ilta