Sausage Party kotikatsomo

Aikuisten animaatiolla menee lujaa. Genren nykysuuntaukset ovat saaneet uutta pontta Rick and Mortyn sekä BoJack Horsemanin kaltaisista sarjatuotannoista, jotka ovat onnistuneet aktivoimaan suoratoistopalveluiden kautta fanikuntaa erityisesti nuorista aikuisista.

Elokuvien puolella kuitenkin soudetaan paikoillaan. Kyse on historiallisesta trendistä, sillä Ralph Bakshin 1970-luvun tuotantoja lukuun ottamatta aikuisten animaatio on harvoin onnistunut löytämään paikkaansa kokopitkien elokuvien kentältä. Pinnalle pulpahdelleet yksittäistapaukset ovat yleensä olleet floppeja niin kriitikoiden kuin katsojien keskuudessa.

Vuoden 2016 Sausage Party on tässä suhteessa erityislaatuinen poikkeus. Seth Rogenin ja Eva Goldbergin tuottama animaatiokomedia onnistui takomaan taaloja lippuluukuilla keräten kiitosta myös kriitikoilta. Mittava menestys nosti elokuvan yhdeksi kaikkien aikojen tuottoisimmista aikuisten animaatioista.

Kassapaukkeestaan huolimatta Sausage Party vain korostaa sitä laadullista alhoa, jossa aikuisten animaatiokomediat tuntuvat nykypäivänä viihtyvän. Jenkkinauratusten pohjamutia kaapiva seksi- ja vessavitsipotpuri on harvinaisen masentavaa katsottavaa.

Elokuvan keskiössä ovat supermarketin elävät hyllytuotteet. Tiiviisti pakatut elintarvikkeet odottavat toiveikkaina päätymistä asiakkaiden ostoskoriin ja siirtymistä kohti ovien takana odottavaa ”paratiisia”. Karu ulkopuolinen todellisuus paljastuu kuitenkin nakkimakkaralle nimeltä Frank, joka pakkauksestaan pudottuaan aloittaa matkansa läpi marketin käytävien löytääkseen takaisin rakastettunsa, Brenda nimisen sämpylän, luo.

Animaatioelokuvat ovat käyneet läpi kovan muutoksen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Kokoperheen viihde ei ole enää yksinomaan kohdistettu ainoastaan lapsikatsojille, vaan elokuvat pyrkivät myös palvelemaan aikuisempaa yleisöä. Viittaukset todellisen maailman ilmiöihin, isojen aiheiden käsittely tai rohkeampi huumori eivät täten enää ole enää mitenkään vieras näky animaatioelokuvien kentällä.

Pesäero aikuisten animaatioiden kohdalla tuntuukin olevan niiden ronski materiaali. South Parkin noustessa ilmiöksi 1990-luvun lopulla sen kiroilusta ja räävittömyyksistä tuli kuuma peruna julkisen keskustelun areenoilla. Sarjan herättämä kohu antoi inspiraation lukuisille aikakauden tuotoksille ja nykyään siitä on tuntunut muodostuvan aikuisille suunnattujen animaatiokomedioiden itsetarkoitus.

Eikä Sausage Party ole tässä mikään poikkeus. Lähtöajatus supermarketista omana elävänä mikrokosmoksena, jonka kautta heijastellaan eksistentiaalisia kysymyksiä uskonnosta, ideologiasta, seksuaalisuudesta sekä kuljetetaan vertauksia aikamme polttavaan maailmanpolitiikkaan, tarjoaa loistavan alustan toimivalle satiirille. Ikävä kyllä potentiaali uhrataan ohuessa yläpilvessä kirjoitettujen vitsintynkien sekä pikkuruokottomuuksien alttarilla.

Mitä pidemmälle Sausage Party etenee, sitä uuvuttavammaksi sen tylsämielinen ja läpseensä lapsellinen pössyttelyhuumori alkaa käydä. Lopulta koko satiirinen ulottuvuus typistyy ainoastaan suojakilveksi, jonka takaa voidaan perustella elokuvan mauttomia ja rasistiseksi luettavia hahmokuvia. Alkuperäisamerikkalaisten esittäminen puhuvana viinapullona kertoo paljon siitä, millä tasolla tekijöiden huumorintaju liikkuu.

Jotkut ovat nähneet teoksen parodisena piikittelynä Pixarin animaatioelokuville. Oletetun parodian kohde on kuitenkin yhtä epämääräinen kuin elokuvan sisäinen linjakin, sillä vaikka antropomorfiset päähenkilöt istuvatkin Pixarin tuotosten pirtaan, niin Alan Menkenin säveltämä alkupuolen musikaalinumero on enemmän yhteyksissä Disneyn animaatioelokuviin. Nähtävästi tekijät ovat vain tyytyneet sylkemään joka suuntaan siinä toivossa, että joku klimpeistä osuu maalitauluunsa.

Lopputuloksesta ei pitäisi kai olla yllättynyt. Aikuisten animaationa Sausage Party lopulta tyytyy vain jatkamaan niitä perinteitä, joissa lajityypin tuotokset ja jenkkikomediat yleisestikin ovat jo pitkään velloneet. Rogenin ja Goldbergin elokuvien nykylinjaa mukaillen kyseessä on ohuella käsikirjoituksella ja keskenkasvuisella huumorilla kyhättyä muotopuolinen tekele, jota kuorruttavat kaksikon aiemmista elokuvista tutut julkkiskaverit. Kuten arvata saattaa puheet jatko-osasta ovat olleet jo pinnalla.