Korttitalo

Richie Furst (Justin Timberlake) rahoittaa korkeakouluopintojaan työskentelemällä uhkapelejä tarjoavalle internetpalvelulle, mutta menettää kaikki rahansa verkkopokerissa. Richie uskoo tulleensa huijatuksi ja hakeutuu tapaamaan uhkapelisivuston omistavaa Ivan Blockia (Ben Affleck) saadakseen takaisin menettämänsä omaisuuden.

Runner RunnerRunner Runnerin ohjanneen Brad Furmanin edellinen elokuva The Lincoln Lawyer – Oikeuden palvelija oli onnistunut rikosdraama monimutkaiseen oikeustapaukseen sotkeutuvasta puolustusasianajajasta. Furmanin edellisen elokuvan ansiot eivät kuitenkaan Runner Runneria auta. Richien tarina on vaappuva kyhäelmä, joka ei pysy pystyssä loppuun asti.

Richien opinto-ongelmat pohjustavat elokuvan yhteiskunnallisesti. Ahkeruus yksin ei takaa menestystä, ja ilman perittyä varallisuutta tai erityisavustuksia tutkinnon hankkiminen on lähes mahdotonta. Uhkapeli ei näyttäydykään vain urheiluna tai harrastuksena. Sen edustama riskinotto esitetään vakiintuneena osana yhteiskuntaa ja usein välttämättömänä tai jopa ainoana mahdollisuutena vaikuttaa omaan asemaan. Elokuva ei kuitenkaan etene tutkimaan rahaa, varallisuutta tai edes varsinaisia uhkapelejä vaan perääntyy yhteiskunnallisista painotuksista nopeasti suoraviivaiseksi trilleriksi, jonka keskiössä on Ivanin yrityksen valtapeli ja siihen sotkeutuvan Richien kohtalo.

Ongelma on, ettei Runner Runnerista ole viihdyttäväksi ja vetäväksi trilleriksi. Sekä henkilöhahmoja että juonenkäänteitä vaivaa kuluneisuus ja paikoin vaivaannuttavan suora kliseisyys. Juonen kuljetusta ja siirtymiä horjuttaa kömpelyys ja kerrontaa toisteisuus. Tökeröä käsikirjoitusta eivät pysty pelastamaan edes nimekkäät näyttelijät.

Runner RunnerElokuva kiertyy Richien ja Ivanin ympärille, mutta Justin Timberlake ja Ben Affleck eivät saa otetta hahmoistaan. Erityisesti Affleck on uhkapelivaltakunnan itsevaltaisena keisarina poikkeuksellisen lattea ja mitäänsanomaton, vaikka tarinan jännityselementit kipeästi kaipaisivat arvoituksellista ja arvaamatonta hallitsijaa. Elokuvan markkinoinnissa Timberlaken ja Affleckin rinnalle on nostettu Gemma Arterton, mutta Artertonin henkilöhahmo ei ole juuri muuta kuin miesten valtapelin kaunis välikappale.

Runner Runner huojuu pääasiassa trillerielementtien varassa mutta ei täysin hylkää yhteiskunnallista tematiikkaa. Elokuva pudottelee viittauksia osakemarkkinoihin, talouskriiseihin ja jopa lapsityövoimaan. Lopullisesti elokuva kaatuukin sisäiseen ristiriitaisuuteen. Kerrontaan liimataan huomioita kapitalismin ongelmista sekä rahan ja vallan korruptoivasta vaikutuksesta, mutta samaan aikaan sekä kuvasto että juonenkäänteet perustuvat avoimeen rahan, vallan ja ihmisten välineellistämisen ihailuun. Vaikka erityisesti elokuvan alku kehystää tematiikan eriarvoistuvalla yhteiskunnalla, lopulta sekä keskushenkilöt että sivuhahmot tekevät valintansa rikkauden ja superrikkauden välillä moraalisista ja yhteiskunnallista kysymyksistä välittämättä. Kokonaisvaikutelma on harvinaisen tyylitajuton.

*
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 1 / 2 henkilöä


Powered by Preview Networks