Roadgames – Kuolema kyydissä kotikatsomo

Roadgames – Kuolema kyydissä on Psykon (1961) jatko-osan (Psyko II, 1983) ohjanneen Richard Franklinin tie-elokuva, joka sijoittuu Australian avariin maisemiin. Stacy Keachin esittämä amerikkalainen rekkakuski jäljittää aikansa kuluksi sarjamurhaajaksi epäilemäänsä hyypiötä, jota näyttelee paremmin stunt-miehenä tunnettu Grant Page.

Rekkamies juttelee koiralleen, joka ei ole koira vaan dingo, kuten elokuvassa jatkuvasti korostetaan. Tosiasiallisesti dingokin on koira, joka saattaa jopa kesyyntyä, joten en tiedä, mitä ohjaaja Franklin on tällä hokemisellaan halunnut sanoa. Joka tapauksessa paikalliset australialaiset tuntuvat vihaavan dingoja, joten ehkä asia aukeaa paremmin australian asukeille.

Mistään varsinaisesta kissa ja hiiri -leikistä tai vertahyytävästä trilleristä tien päällä ei ole kyse, ja tässä piilee elokuvan suurin heikkous: sivuteitä riittää, päämäärä on hakusessa, samoin genre. Dialogi on jonninjoutavaa jutustelua ja välillä myötähäpeää herättävää. Kohtaukset eivät tunnu millään nivoutuvan yhteen. Roadgames leviää kuin kuuluisat Jokisen eväät, ja vaikka lupsakka rekkakuski Pat Quid kuinka vetää piristeitä, tuntuvat kohtaukset välillä syöneen roppakaupalla rauhoittavia.

Pat tapaa tien päällä myös liftarin (Jamie Lee Curtis), joka hyppää mukaan kyytiin ja alkaa auttaa sarjamurhaajan jäljittämisessä. Vai onko hän sarjamurhaaja? Vai onko sarjamurhaajaa ollenkaan? Ehkä kaikki on liian vähän nukkuneen ja liikaa valkoisia pillereitä popsineen kuskin houretta.

Roadgames muuttuu hetkeksi siirappisen oloiseksi romanttiseksi tunnelmoinniksi, joka ei tunnu millään nivoutuvan osaksi kerrontaa. Mitään romanssia kun liftarin ja rekkamiehen välillä ei tunnu olevan. Seuraa sarja nolostuttavan kömpelöitä kohtauksia, kunnes finaalissa rekka ja elokuva ajavat itsensä niin ahtaaseen rakoon, että lopputekstit ovat katsojalle helpotus.