Köyhä(n) Ritarin tarina

Spede-elokuvassa Noin seitsemän veljestä Suomen keskiaikaisia oloja kuvaillaan lohkaisulla "ruoka oli pahaa, mutta onneksi sitä oli vähän". Valitettavasti tämä ei täysin päde ohjaaja-käsikirjoittaja Brian Helgelandin tarjoilemiin köyhiin ritareihin. Myöhäiskeskiaikaisen Euroopan oloja vapautuneesti tulkitseva Ritarin tarina on kuin yliannostus valmiiksi pureskeltua pullamaitomössöä - ilman hilloa. Vain turnajaislavastukseen tyylitellen visualisoidut peitseniskujen vaihdot saavat ajoittain odottamaan seuraavaa suupalaa.

© 2001 Columbia PicturesRitarin tarina on juoneltaan suoraviivainen ja temaattisesti kepeä sankaritarina vailla yllätyksiä. Nuori aseenkantaja William Thatcher (Heath Ledger) saa isäntänsä kuoleman myötä tilaisuuden nousta luokkajakoa vastaan ja toteuttaa lapsuuden haaveensa ritarin elämästä. Valeidentiteetillä Sir Ulwrick von Lickdenstein turnajaisia kiertämään lähtevä maalaispoika saa tuekseen yksinkertaiset ystävänsä Rolandin (Mark Addy) ja Watin (Alan Tudyk), ja pian mukaan pr-mieheksi ujuttautuu suulas kirjailija Geoffrey (Paul Bettany). Kun seppä Kate (Laura Fraser) vielä kiinnitetään haarniskahuoltajaksi, on menestyvä "Sir Ulwrickin talli" koossa. Loppuosa Ritarin tarinaa seuraakin sitten viisikon ylä- ja alamäkistä matkaa kohti imelää loppuhehkutusta. Tuttuun Hollywood-tyyliin höysteenä on reilusti kaatuilua, viiden pennin pehmoilua ja armotonta asennetta, joka elokuvan sloganissa "he will rock you" saa syvällisen kiteytyksensä. Pakollista rautalankarakkaustarinaa vääntämään ilmestyvät ylhäinen Jocelyn-neito (Shannyn Sossamon) ja Williamin vaikein vastustaja, pahiskreivi Adhemar (Rufus Sewell), jonka käsiin kaunotar on vääjäämättä luisumassa. Kuinkahan tässäkin käy?

© 2001 Columbia PicturesElokuva on toki tehty osittain kieli poskessa. Turnajaisten kuuluttajat hehkuttavat kuin nyrkkeilyiltamissa, yleisön jakautuessa VIP-aition aatelisiin ja brittiläistä jalkapallofanilaumaa muistuttavaan rahvaaseen. Hius-, vaate- ja tanssitrendit poukkoilevat myös vaivatta nykyajan ja 1300-luvun välillä. Mutta viimeistään Ritarin tarina -filmin ääniraita saa anakronismien vihaajan takajaloilleen. Ei Queenin, Thin Lizzyn tai AC/DC:n käyttö sinällään tuomittavaa ole, mutta jos musiikki sotketaan ritarielokuvan luonnolliseen äänimaailmaan, lopputulos on ärsyttävä.

Harmittomuudestaan huolimatta lajityyppejä sekoitteleva ylipitkä elokuva on siis raskas katsomiskokemus. Miten asennoitua romanttisen veijarikomedian, amerikkalaisen urheiludraaman ja "historiallisen" epookkiseikkailun sekasikiöön, joka ei naurata, ei itketä eikä liioin luo uskottavaa ajankuvaa. Parhaiten Ritarin tarina varmasti toimii, jos yhä kokee läheiseksi ajan, jolloin päivät pitkät pelattiin Commodore64-klassikkoa Defender of the Crown Kissin säestyksellä. Pelin hienolle turnajaisvaiheelle Helgeland lienee ainakin vähän velkaa.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,8 / 5 henkilöä