Kuka tätä maata oikein johtaa?

Amerikkalaiset maksulliset elokuvakanavat ovat viime vuosina lisänneet rajusti omaa elokuvatuotantoaan, jonka avulla on pyritty nostamaan kanavien ns. laatuimagoa. Eurooppaan näitä elokuvia saadaan suoraan videojakeluun ja kiitettävissä määrin, sillä mukana on usein erinomaisia elämäkertaelokuvia (mm. HBO -yhtiön Orson Welles -tarina RKO 281 ja saman yhtiön sanomalehtidraama Winchell). HBO:n pahin kilpailija Showtime ei näemmä ole pekkaa pahempi, sillä sen uunituore Reagan - kohtalon luodit (2001) kertoo jännittävästi ja suhteellisen autenttisesti tuosta kohtalokkaasta päivästä 30.3.1981, jolloin Jodie Fosteriin loputtomasti rakastunut John Hinckley ampui Yhdysvaltain presidenttiä.

Ampumisen aikaan Ronald Reagan oli ollut Valkoisessa talossa vain kaksi kuukautta ja oli jo tuona aikana ehtinyt tuoda Washingtoniin omia käsityksiään esimerkiksi kansainvälisestä asevalvonnasta ajankohtana, jolloin hänen maansa geopoliittinen uskottavuus oli kärsinyt vakavia vaurioita Jimmy Carterin aikana Neuvostoliiton miehitettyä Afganistanin ja iranilaisten fundamentalistien USA:n Teheranin suurlähetystön. Tällaista viitekehystä vasten Reagan - kohtalon luodit luo suorastaan pelottavan kuvan Reaganin ministerien ja avustajien epävarmuudesta hetkellä, kun ei tiedetty, selviääkö presidentti ampumisesta.

Elokuvan päähenkilö on ulkoministeri Alexander Haig (Richard Dreyfuss), joka Nixonin aikana kenraalin tähtiä keränneenä ja 1970-luvun lopulla Euroopan NATO-joukkojen komentajan kokemuksella päättää ottaa hallintaansa epäselvän tilanteen ilmoittamalla kansalle suorassa televisiolähetyksessä, että hän vastaa nyt tilanteesta, erehtyen autuaasti Yhdysvaltain perustuslaista, jonka mukaan presidentin ollessa väliaikaisesti kyvytön hoitamaan virkaansa hänen tilalleen astuvat varapresidentti, edustajainhuoneen puhemies ja senaatin väliaikainen puheenjohtaja ennen ulkoministeriä. Tämä perustuslain 25. lisäys juontaa muuten juurensa presidentti Eisenhowerin kahdesta sairaskohtauksesta 1950-luvulla, jolloin hän ja varapresidentti Nixon joutuivat miettimään seuraajakysymyksiä. Kennedyn murha 1963 lisäsi edelleen tarvetta selkiyttää asia perustuslailliseksi kysymykseksi, ja lisäys vahvistettiin perustuslakiin 1967.

Kyseessä lienee ollut Haigin vilpitön yritys vakuuttaa suurelle yleisölle, että heidän hallituksensa kykenee toimimaan kaikesta huolimatta, mutta suunnaton julkinen kohu oli valmis. Reaganin ampumista seuranneina hektisinä tunteina Haig tappeli verbaalisesti erityisesti puolustusministeri Caspar Weinbergerin (Colm Feore) kanssa, joka oli kohottanut varmuuden vuoksi asevoimien valmiusastetta hallinnon pahasti yskähdellessä.

Reagan - kohtalon luodit vie katsojansa hengästyttävällä nopeudella Valkoisen talon tilannehuoneen ja George Washington -sairaalan leikkaushuoneen väliä tuoden näytelmäelokuvan keinoin esille Reaganin alaisten pahat keskinäiset ristiriidat. Sairaalan ryhmä (presidentin poliittiset avustajat) haluaisi kontrolloida mediaa sairaalasta käsin, kun taas Haig vanhana kenraalina ei tätä voi hyväksyä. Soppa pahenee, kun strategisista ydiniskuista varoittava NORAD-järjestelmä menee punaiselle varoittaen laukaistusta ohjuksesta (kyseessä simulaatio) ja kun Neuvostoliitto näyttää keskittävän joukkoja Puolan vastaiselle rajalleen mahdollisesti kukistaakseen orastavan Solidaarisuus-kansanliikkeen. Kaikki tämä tilanteessa, jolloin kukaan ei tiedä, kenellä on lopullinen päätösvalta.

Reagan - kohtalon luodit on salaliittoja kaikkialla näkevän Oliver Stonen tuottama, mistä luultavasti johtuu elokuvan liioittelu kansallisen turvallisuuden muka vaarantuessa, vaikka liikkuvan kuvan peruselementtejä tietenkin onkin draamahakuisuus. Todellisuudessa Yhdysvallat ja NATO olivat varoittaneet Neuvostoliittoa jo vuoden 1980 loppupuolella niistä vakavista supervaltayhteistyötä kohtaavista ongelmista, joita Neuvostoliiton Puolan-operaatio merkitsisi. Näin NL jättikin Puolan kommunistihallinnolle itselleen ratkaisun asiassa, mikä johti kansallisen sotatilan julistamiseen. Ja Neuvostoliitolla oli jo omia "neuvonantajiaan" maassa.

Huolimatta sensaatiohakuisuudestaan Reagan - kohtalon luodit on laadukas poliittinen trilleri, joka paitsi osoittaa konkreettisesti poliitikkojenkin inhimillisyyden myös sen, miten sisäpoliittisilla tapahtumilla saattaa aina olla ulkopoliittisia seurauksia. Asia, jota meillä Suomessakin hoettiin miltei doktriiniksi asti 1970-luvulla.

* * * *
Arvostelukäytännöt