Rakkauden riivaamat kotikatsomo

A.S. Byattin Booker-palkittuun romaaniin perustuva Rakkauden riivaamat on filmatisoitu Neil LaButen toimesta. Hänet voi muistaa Nurse Bettyn (2000) ohjaajana. Kirja voi olla ylistetty, mutta elokuvaversiosta ei kaksista ole saatu.

Kaksi kirjallisuudentutkijaa, Roland Michell (Aaron Eckhart) ja Maud Bailey (Gwyneth Paltrow), alkavat selvitellä tutkimiensa viktoriaanisen ajan runoilijoiden mahdollista romanssia. Saattaa olla, että Randolph Henry Ashilla (Jeremy Northam) oli salainen suhde Christabel LaMotteen (Jennifer Ehle). Tutkimuskohteidensa yhteen saattama parivaljakko vaeltelee ympäri Englantia etsimässä johtolankoja. Samalla nuorten tutkijoiden omat kohtalot alkavat kietoutua toisiinsa.

Rakkauden riivaamissa seurataan siis kahta eri tarinalinjaa, tätä päivää ja menneisyyden pukudraamaa. Kaksi puutetta nousee selvimmin esiin. Näyttelijät eivät saa henkeä suorituksiinsa, ja kahden eri parin seuraaminen hajottaa huomiota liikaa. Samastuminen ei onnistu. Romanssin pitää liikuttaa katsojaa. Rakkauden riivaamat lähinnä haukotuttaa. Erityisesti Paltrow ja Eckhart eivät syty toisilleen. Paltrow nyt muutenkin muistetaan vain historian kamalimpiin ja pisimpiin kuuluvasta Oscar-palkinnon kiitospuheesta, jos pieni liioittelu sallitaan.

Romaanissa on eri tavalla tilaa käsitellä kahta eri tarinatasoa kuin elokuvassa, jossa leikkaaminen ja tärkeän tiivistäminen vaatii taitoa. Tekninen osaaminen Rakkauden riivaamissa on laatuluokkaa, mutta lopputulos on vain hengetön. Käsikirjoituksen tylsyyteen on vaikea löytää kuvallisia lääkkeitä. Loppuratkaisu nykyajan pariskunnan, Maudin ja Rolandin, suhteen on suorastaan naurettava. Menneisyyden Randolphissa ja Christabelissa on sentään jotain liikuttavaa.