Rakkauden kuusi oppituntia kotikatsomo

Rakkauden kuusi oppituntia ei ole erinomainen elokuva. Se on sen sijaan varsin kestettävä elokuva. Rakkauden oppitunnit ovat pieniä ihmissuhde-episodeja, joissa sekoittuvat useanikäisten ongelmat. Osa päähenkilöistä pettää, osa etsii, osa vielä epäilee etc. - ei siis mitään, mitä ei olisi jo aikaisemmin nähty.

Rakkauden kuusi oppituntia ei varsinaisesti ole episodielokuva, vaan pikemminkin elokuva, joka koostuu erilaisista säikeistä, jotka kyllä myöhemmin limittyvät näennäisen irtonaisista osasista yhtenäiseksi tarinaksi. Näistä tärkeimmiksi nousevat Gillian Andersonin esittämän teatteriohjaajan romanssinpelko, vaikka tämä on ilmiselvästi löytänyt elämänsä miehen, Angelina Jolien rakkautta etsivä klubhoppari sekä Sean Conneryn ja Gina Rowlandsin esittämä vanha pari, joka löytää vaikeuksia onnellisuudestaan huolimatta.

Elokuvassa on erinomaisia näyttelijöitä, jotka suoriutuvat rooleistaan ilman turhia ponnistuksia, ja tämä on myöskin elokuvan suurin ongelma. Ohjaaja ei ilmeisesti ole vaivautunut vaatimaan paljoa kyvykkäältä kaartiltaan. Suurin osa näistä näyttelijöistä pitäisi saada tekemään jotain kunnollista tällaisen sokerimössön sijaan.

Magnolia kauniimpi kukka

Lähin vertailukohta elokuvien alalla viime aikoina on Paul Thomas Andersonin Magnolia, joka samalla lailla on tarina, jossa näennäisesti erilliset kohtalot linkittyvät yhtenäiseksi tarinaksi. Andersonin elokuva on kuitenkin paljon parempi, mutta tietenkin myös vakavampi ja ahdistavampi. Magnoliassa ei rangaistuksia anneta, mutta jotkut niitä kyllä saavat - Rakkauden kuusi oppituntia sen sijaan on kuorrutettu Hollywoodin onnellisuuskuorrutuksella, jolla kaikki hahmot palkitaan lopussa.

Rakkauden kuusi oppituntia etenee verkkaisesta alustaan suorastaan vastenmieliseen loppuun. Tarina ei rakkauden kuudessa oppitunnissa ole ollut kovinkaan tärkeä, tärkeämpää on tuntunut olevan se, että tehdään kohtuullisen laadukasta hömppää, sillä sitähän tämä on.