Hihhuli ostoskanavalla
Töllöttimen tuutista itseään tyrkyttävät kaiken maailman ostoskanavat ovat mitä viheliäisimpiä ihmiskunnan henkisen rappion ja turhanpäiväisen kulutushysterian ilmentymiä. Vaikka täytyy tunnustaa, että sivistyneen kultivoitunut herra kriitikkokin välillä laskee niihin kyynisen katseensa. No, parasta campia, mitä tällä hetkellä tarjolla. Ei voi mitään, enhän minä muuten... On aina yhtä kiusallisen ratkiriemukasta katsoa, miten lipevät patenttihymyt tyrkyttävät superkuntolaitteita, ydintuhon kestäviä mega-autovahoja ja jos jonkinlaisia laihdut tekemättä mitään -menetelmiä.
Huh, huh! Katsoa voi, mutta ostakaa kuntosalikortti tai painukaa rehellisesti lenkille. Hikoilkaa, haiskaa ihmiseltä. Syökää terveellisesti ja blaa, blaa, blaa. Mielestäni aihe ei ole edes humalahuuruisen keskustelun arvoinen. Puhumattakaan, että siitä pitäisi elokuva väsätä. Kyllä jokainen kengännumeroaan suuremmalla äo:lla varastettu keskiverto kaduntallaaja tajuaa hullut ja humpuukimaakarit - toivottavasti. Mutta ainakin rapakon toisella puolella kaikki on pahemmin paremmin. Siellä väännetään rautalangasta, ja elokuva on metrihinnaltaan vielä kallista sellaista.
Tässä onnettomassa ja ratkiraivostuttavassa satiirintyngässä Eddie Murphy on salaperäinen kovin hengellinen herra G, moottoriteiden lyijyistä ruohoa nuuskiva laupias samariinialainen, joka ilmestyy ostos-tv -kanavaa vetävän luuserin Ricky Haymanin - ja aina yhtä lurppanaamaisen Jeff Goldblumin - elämään korjatakseen myyntilukujen autuuteen vannovan myyntimiehen materialistista mammonaa nuolevaa elämänasennetta. Kaksikon lisäksi kliseisen mustavalkoinen henkilögalleria sisältää ahneen tv-pampun, paskantärkeän perseennuolijapyrkyrin ja hyväsydämisen työtoverittaren, johon Ricky tietenkin rakastuu.
G pistää ostoskanavan sekaisin ja kaikkien yllätykseksi hänestä tuleekin myyntitykkien tykki, joka löpisee moraalisaarnoja liukuhihnakulttuurin muovisten tuotteenkuvotusten päälle. Saapa G oman ohjelmankin, G-pisteen - hih, hih vaan tätä ronskia huumorin hurinaa. Ja tässä vaiheessa putosin sitten kärryiltä. Vai oliko satiiri liian hienoa? Älä osta paskaa, mutta osta joka tapauksessa. Täysin moraalitonta meininkiä, mutta osta silti. Et tee näillä koskaan yhtään mitään, mutta ostathan, jookos. Ja väliin aina löpistään Eddie Murphyn huulilla paremmista elämänarvoista.
Ehkä läpeensä hurskastelevat jenkit tarvitsevat tällaista tekopyhää synninpäästöä oikeaa tarkoitusta vailla. On parempi omatunto ostaa sitten huomenna se hodarintekokone tai se ihmemönjä raejuustoefektiä pukkaavien reisirasvojen poistamiseen, kun on syöty liikaa juuri niitä hodareita ja päälle sokerihuurrettuja. Tai sitten elokuvan tekijöiden mielestä oli ihan sensaatiomainen idea paljastaa ostoskanavien turhuus turhuuksien markkinoilla. Ei päätä eikä häntää. Tehkööt ihmiset pennosillaan mitä huvittaa. Jokainen ostakoon, minkä ansaitsee. Aamen. Ei aihe tai elokuva kiinnosta tämän enempää.
Toimituskunnan keskiarvo: 1,3 / 3 henkilöä
Seuraava:
54
Arvostelu elokuvasta 54.
Edellinen: Verijäljet
Arvostelu elokuvasta Affliction / Verijäljet.