Arjen kauneutta romantiikannälkään

Eurooppalaisilla ja yhdysvaltalaisilla elokuvafestivaaleilla ehdokkuuksia ja palkintojakin kerännyt Puolalainen morsian on hämmentävä elokuva. Toisaalta kyseessä on herkkä ja arkinen kuvaus rakkaudesta ja sen kehittymisestä, mutta toisaalta tämä kuvaus rakentuu vahvasti alleviivattujen sukupuoliroolien varaan.

Videoversion takakansitekstien mukaan Hollantiin ilotytöksi huijattu Anna (Monic Hendrickx) löytää pakomatkallaan turvapaikan paikallisen maanviljelijän Henkin (Jaap Spijkers) hoteista. "Vähitellen juro maanviljelijä onnistuu välittämään katkeroituneelle Annalle syvän kiintymyksensä kotiseutunsa kauniiseen luontoon", kannet selittävät. "Samalla hän onnistuu palauttamaan tytön luottamuksen kanssaihmisiin."

Henk ei kuitenkaan edes noteeraa Annaa aluksi, vaikka tämä pyrkii kaikin keinoin miellyttämään isäntäänsä. Pestyt pyykit, laitettu ruoka ja järjestetty asunto parhaimmillaankin vain tympäisevät miestä. Henkin osuus Annan vapautumisessa on siis vähintäänkin kyseenalainen, ja itse asiassa juuri Annan tehtäväksi jää herättää kaavoihinsa kangistunut Henk horroksestaan. Saamastaan kohtelusta huolimatta Anna pysyy lujana, ja lopulta Henk joutuu antamaan periksi tunteilleen, joiden olemassaolosta hän ei luultavasti edes ollut aiemmin tietoinen.

Mikäli Puolalaisen morsiamen olisi tehnyt vaikkapa Aki Kaurismäki, ei kysymys esimerkiksi elokuvan äärimmilleen viedystä sukupuoliasetelmasta ehkä tuntuisi niin ongelmalliselta. Ohjaajana debytoineen Traïdian hitaasti etenevä kerronta jopa luo Juhasta tuttuun tematiikkaan ja nostalgisoivaan maaseuturomantiikkaan yhdistettynä varsin kaurismäkeläisen yleistunnelman. Elokuva ei kuitenkaan ole suomalainen, eikä välttämättä ensinkään ironinen. Nauroinko sittenkin väärissä kohdissa?

Elokuvan vahvuus piilee sen koruttomassa ja kaikkea muuta kuin yltiöhohdokkaassa arjen käsittelyssä. Annan ja Henkin suhteen kehittyminen on kaikesta edellä mainitusta huolimatta kuvattu lämminhenkisesti ja vivahteikkaasti. Merkittävä osansa on myös maalaismaisemilla, jotka korostavat elokuvan levollista tunnelmaa. Nämä ansiot tosin järkkyvät pahasti tarinan loppua lähestyttäessä, mutta imelän ja pinnallisen Hollywood-roskan keskellä teos erottuu kyllä edukseen.

Uuden eurooppalaisen elokuvan kärkikaartiin Puolalaisella morsiamella ei kuitenkaan ole asiaa. Kolme tähteä lopulta siksi, ettei elokuva nyt sentään huonokaan ole. Keskinkertaisuus, niin hyvässä kuin pahassakin.

* * *
Arvostelukäytännöt