Punainen pelto kotikatsomo

Nuori tyttö myydään vanhan miehen vaimoksi syrjäseudun viinatislaamolle 1930-luvun Kiinassa. Tytön isä saa kaupassa tytöstä vastineeksi muulin, tyttö visvaisen ja haavaisen spitaalia sairastavan äijänkäppyrän, joka omistaa tuottoisan tislaamon. Nuori nainen on kauhuissaan, mutta joutuu taipumaan vuosituhansia vanhojen traditioiden paineen alla. Tyttären on myös oltava kuuliainen isälleen, aivan kuten pojankin olisi osoitettava kuuliaisuutta isäänsä kohtaan kungfutselaisen perinteen mukaan. Tyttö taipuu, vaan ei katkea.

Aviomies kuolee pian, ja nainen ja eräs miehen työläisistä rakastuvat. Toimelias ja kykenevä nuori nainen ottaa tislaamon johdon käsiinsä ja entiset työläiset suostuvat jäämään uuden komennon alle, sillä nainen osoittautuu hyväntahtoiseksi hallitsijaksi, jota kohtaan työläisen kuuluu osoittaa uskollisuutta niin ikään kungfutselaista säännöstöä seuraten. Kungfutselaisuus – tai konfutselaisuus, mitä kirjoitusasua myös käytetään – on vaikuttanut ja vaikuttaa yhä edelleen suunnattoman paljon kiinalaisten elämänfilosofiaan ja käytännön arkeen säätelemälle esimerkiksi erilaisia uskollisuus- ja velvollisuussuhteita ihmisten välillä.

Punainen pelto on kuvaajana kannuksensa ansainneen Zhang Yimoun esikoisohjaus, joka voitti Berliinin elokuvajuhlien Kultainen Karhu -pääpalkinnon vuonna 1988. Elokuva pohjautuu Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaneen Mo Yanin romaaniin. Elokuvan nuoren naisen rooli oli kauniin kiinalaisnäyttelijättären, Gong Lin, ensimmäinen päärooli.

Ohjaajan ja tämän luottonäyttelijäksi nousseen Gong Lin ammatillinen yhteistyö päättyi pitkäksi aikaa vuonna 1995 henkilökohtaisen suhteen katkeamiseen. Sittemmin Gong Li on esiintynyt muun muassa Miami Vice -elokuvassa (2006), saanut kunnian tulla valituksi ensimmäisenä kiinalaisena näyttelijänä Time-lehden kanteen, ja Red Hot Chili Peppers on tehnyt hänestä jopa laulun.

Elokuvan nimen mukainen punainen pelto viittaa punaisena lainehtivaan durrapeltoon (englanniksi red sorghum), josta saatavasta viljasta kuuluisa viina tislataan. Viina taasen takaa elinkeinon ja toimeentulon koko tislaamon yhteisölle. Viinanjuontia ja sen seurauksia kuvataan elokuvassa usein ja antaumuksella tavalla, joka tuo mieleen naturalistisuudessaan vanhat suomalaiset elokuvat ja niiden juopottelun kuvaukset. Pahin angsti ja Turmiolan Tommi vain loistavat poissaolollaan, kun iloiset nappomiehet ottavat häppää. Elokuvan tarinassa on tuhti annos juurevaa kansantarua lauluineen lomittuneena Kiinan moderniin historiaan ja perinteisempään rakkaustarinaan.

Värisymboliikalla on elokuvassa keskeinen rooli, etenkin punainen saa useita eri merkityksiä. Punaisen voidaan ajatella viittaavan kommunistien omimaan punaiseen väriin, seikka mikä on varmasti tehnyt helpommaksi sensuuriviranomaisten kanssa neuvottelun. Koska elokuva kuitenkin sijoittuu aikaan ennen Kiinan kommunistivaltaa, voi tämän tulkinnan jättää vähemmälle huomiolle.

Punainen on ennen kaikkea veren ja tislattuun punaiseen viinaan tiivistyneen maan annin väri, elämän väri. Durra on yksi maailman tärkeimpiä viljalajikkeita, ja tuuheana tuulessa huojuva punainen durrapelto on yhtä kuin elämä. Koko yhteisö edustaa kungfutselaisen filosofian kunnioittamaa harmoniaa. Kun tämä harmonia rikkoutuu – tai rikotaan – väkivaltaisesti japanilaisten valloittajien toimesta, muuttuu punainenkin ruskeaksi, maksoittuneen veren väriseksi, kun japanilaiset nylkevät niskuroijat elävältä ja viskaavat nahan auton konepellille. Polkevat vielä durrapellonkin, ikäviä ihmisiä kun ovat.

Punainen pelto ei varmastikaan avaudu länsimaiselle katsojalle samoin kuin kiinalaiselle, mutta se ei katselukokemusta haittaa. Elokuvan upea visuaalinen anti on huipputasoa, ja kerronnan hieman melankolinen ja nostalginen ote sopii suomalaiselle sielulle, ainakin jos hidastempoisuus ei ole vielä kirosana.