Puhallettu 60 sekunnissa kotikatsomo

Ohjaaja Dominic Sena herätteli edellisellä, kiehtovasti kierolla elokuvallaan Kalifornia (1993) jo jonkinmoisia odotuksia. Sarjamurhaajagenreeseen ankkuroitunut teos on jäänyt vaikuttamaan omasta mielestäni myös Brad Pittin rankimpana roolityönä, Fight Club mukaan lukien. Tiedä sitten, mistä juontaa Senan vuosien tauko elokuvanteosta, mutta paluun ohjaajan pallille olisi suonut olevan paljon jämäkämmän. Vielä senkin takia, että Puhallettu 60 sekunnissa on Hollywoodin tympeää kierrätystä. Alkuperäinen versiohan on vuodelta 1974 ja autoromutuskalkkunoiden kuninkaan H.B. Halickin "käsialaa". Yhtä kaikki, sen kaksisemmasta elokuvasta ei voi puhua kummankaan kohdalla.

Puhallettu 60 sekunnissa lienee pitkälti myös vaikutusvaltaisen tuottajan, Jerry Bruckheimerin (mm. Top Gun, Beverly Hills Cop, Bad Boys, The Rock, Con Air, Armageddon, Coyote Ugly) elokuva. Hänen leivissään ohjaajat eivät paljon taidetta pääse tekemään, kun perustavanlaatuisena imperatiivina hehkuu tuottavan viihteen puhtaasti kaupalliset tavoitteet. Mutta ihan bueno sekin, kyllä joskus aivotonta viihdettäkin tarvitsee, mikäs siinä. Suuren rahan eskapismia ja näyttävää tajunnan täyttävää pintaa. Ei Puhallettu 60 sekunnissa todellakaan mikään kelvoton tekele ole, vaan roolihahmoiltaan haukotuttavan kliseinen sekä tarinaltaan ja jännitteiltään vain toivottaman keskinkertainen ja ennalta arvattava. Ajanvietteenä kaahaustuokio toki hommansa hoitaa ja on teknisesti laadukasta ja sujuvaa turboahdettua tavaraa, varsinkin jos sitä verrataan esimerkiksi ranskalaisiin rimanalituksiin, suorastaan masentaviin Taxi-elokuviin.

Oikeastaan kyse on jälleen kerran modernista länkkäristä. Oikeamieliset autorosmot kävisivät tuosta vain sympatiat keräävistä hevosvarkaista, joita ahdistelee paha rikollisjoukon pomo ja peräänantamaton sheriffi. Ja kun yhtä päärooliakin vetää vielä eräs auto mallia Ford Mustang 1967. Kovin ovat kuluneet asetelmat, vaikka roolit täyttävätkin taatut takuutyön tekijät.

Ennen kaikkea, kun on juuri saanut lukea kaahauksen surullisista seurauksista Helsinginkin kaduilla, ottaa päähän tällaisten elokuvien vauhtia ja autovarkaita romantisoiva asenne. Umpiluupää, nopea auto ja talla pohjassa kun ei ole oikeasti kiva yhdistelmä, vaikka kyllä tästäkin varmaan renkaanpotkijat omat kiksinsä saavat. Ovatpa Suomen sensoriviranomaiset tehneet taas upeaa työtä, kun tällaista asennevammaisuutta muitta mutkitta tarjotaan hädin tuskin mopoikäiselle yleisölle.