Prisoners of the Ghostland kotikatsomo

Western- ja samurai-elokuvien kuvasto sekoittuvat post-apokalyptisessa maailmassa Sion Sonon ohjauksessa Prisoners of the Ghostland (2021). Epäonnistuneen pankkiryöstön tehnyt, Hero-nimen saava päähenkilö (Nicolas Cage) vapautuu Samurai Townin vankilasta kuvernöörin (Bill Moseley) käskystä. Vapautensa hinnaksi hän saa tehtäväkseen pelastaa kuvernöörin adoptiotyttären Bernicen (Sofia Boutella) Ghostlandiksi kutsutusta ydinonnettomuuden synnyttämästä rinnakkaistodellisuudesta. Aikaa on vain viisi päivää, sen jälkeen Heron saaman puvun strategisissa paikoissa olevat räjähteet laukeavat.

Amerikkalaista eksploitaatioelokuvaa tunteva ja räväköitä aiheita aiemmissa töissään käsitellyt japanilainen Sono on lainannut englanninkielisen debyyttinsä lähtökohdat lähes suoraan George Millerin Mad Max -elokuvasarjasta, jonka värikästä yhteisöä ajanpysäyttämä Ghostland muistuttaa omaa Feral Kidiään myöten. Hieman yllättäen omalaatuisinta elokuvassa ei ole Nicolas Cagen roolisuoritus, vaan Cagen päähenkilöä ympäröivät hahmot ja tapahtumat. Niljakas kuvernööri antaa esimakua tulevasta, kunnes hulluus pääsee Ghostlandissa täysin valloilleen.

Idän ja lännen kulttuurivaikutteet lyövät kirjaimellisesti kättä samurai- ja b-elokuvien perinteille kumartavassa eksploitatiivisessa toimintasekoilussa. Prisoners of the Ghostland on selkeästi genre-elokuva festivaalien öisiä näytöksiä varten. Suomessa se esitettiin valkokankaalta Night Visionsissa.

Cage esittää hieman sekopäistä lännenmiehen ja rōnin-samurain yhdistelmää, jonka vastassa ovat rajaseutukaupungin korruptoituneet vallanpitäjät. Naiset ovat alistetussa asemassa tyttärinä, vankeina tai ilotaloissa, ja naisten vapautumisen puolesta taistellaan jälleen hyvin fyysisen roolin tekevän Sofia Boutellan toimesta. Aaveet ja menneisyyden katumukset yrittävät kenties syventää Heron taustoja ja kerrontaa siinä onnistumatta.

Elokuvan eri genrejen perinteisiin nojaavat kohtaukset jäävät melko irrallisiksi. Cagen itsensä villeimmäksi elokuvakseen kutsuma teos ei mene niin pitkälle kuin sen lähtökohtiensa pohjalta voisi kuvitella menevän suhteessa vaikkapa hallusinaatioihin luottaneeseen Mandyyn (2018). Juonen kannalta keskeisiä kohtia korostetaan tarpeettomasti ekspositiolla ja takaumien käytöllä. Ainoastaan yksi munaskuissa asti tuntuva hetki onnistuu puhtaasti yllättämään.

Yksityiskohtaiset tapahtumapaikat tuntuvat häiritsevän paljon lavasteilta, jolloin niiden sisällä tapahtuva toiminta menettää uskottavuuttaan. Silti Ghostlandin tuhoutunut tehdasmiljöö kelloineen on vaikuttava luomus. Elokuva pysyy uskollisena valitsemalleen epätodellisuuden rajalle asettuvalle retrotyylilleen ja tarjoaa katsojalleen ennen kaikkea silmäkarkkia.

Prisoners of the Ghostland ei muodostu kiinnostavista visuaalisista elementeistään huolimatta erityisen villiksi tai koherentiksi elokuvaksi. Se tarjoilee kuitenkin Cagen raivoisaa ylinäyttelemistä rakastaville muutaman ikimuistoisen kohtauksen. Pelkästään kyseisen elokuvan pohjalta voisi nähdä Cagen jääneen b-luokan toimintaelokuvien ikuiseksi vangiksi, mutta mahdollinen repertuaarin laajentuminen takaisin kohti vakavampaa draamaa nähtiin onneksi elokuvassa Pig (2021).