Pitkän Jussin majatalo kotikatsomo

Mitä voisikaan sanoa Pitkän Jussin majatalosta (1975, 1979)? Usein Ison-Britannian, tai jopa maailman parhaaksi tilannekomediaksi hehkutettu mestariteos on maineensa ansainnut. Sketsikomedioissa uransa rakentanut pariskunta John Cleese ja Connie Booth päättivät 1970-luvun puolessa välissä luoda jotain täysin uutta. Pieni budjetti ja sketsikomediatausta antoivat sarjalle herttaisen pelkistetyn ja puhtaan muodon, johon on aina lämmin palata. Pienen brittihotellin henkilökunnasta ja asiakkaista kertova tilannekomedia onnistuu jotenkin luomaan nostalgisen, tunnistettavan ja leikittelevän kuvan paikasta ja ajasta, josta allekirjoittaneella ei ole edes henkilökohtaista kokemusta.

Omaan tyyliinsä Cleese värittää tätä kaikkea äärimmäisellä kyynisyydellään. Huumori tulee toimimattomasta avioliitosta, yrittäjyyden vaikeuksista, hermoromahduksista ja täydestä sopimattomuudesta. Iso osa huumorista olisi tavallaan loukkaavaa, mikäli sarja pyrkisi hieromaan jonkinlaisia näkemyksiä katsojan naamaan. Sarja ei kuitenkaan moralisoi. Hahmojen edustavia järkyttäviä arkkityyppejä on vaikea ottaa tosissaan. Hahmojen moraaliton ja hölmö käytös on kuitenkin heidän häpeänsä ja tästä kaikesta syntyvät vaikeat tilanteet ovatkin sarjan ydin.

Sarjasta on haastava kirjoittaa kuulostamatta tyhjäpäiseltä fanilta, valitettavaa kun on niin haastava keksiä, sillä Pitkän Jussin majatalo on niin ilmiselvästi onnistunut teos. Siitä uhkuu innostus ja vapaus, jota Cleese ja Booth varmasti tunsivat päästessään vihdoin tekemään jotain uutta Monty Pythonin Lentävän sirkuksen jälkeen. Jokainen näyttelijä on energisempi kuin koskaan ja jokainen farssi on nerokkaasti kirjoitettu virheiden ahdistava korttitalo, josta pelastuminen muuttuu alati epätodennäköisemmäksi.

Kunnioitusta ansaitseekin se, miten sarjassa vältytään onnellisilta lopuilta, joissa kaikki kuitenkin lopuksi ratkeaa. Moni jakso loppuukin hermoromahduksiin, itkuun, huutoon, tai jopa väkivaltaan. Se on aina upea katarsis ja jakson kestävän potentian laukaisu. Samanaikaisesti kiusallisuuden ja ahdistavuuden huipentuma, mutta myös täydellinen tilanteen pääte, jossa kasaantuneet virheet ja epäonnistumiset räjähtävät kasvoille. Samalle tasolle pääsee ani harva tilannekomedia ja mikään ei kykene siihen samanlaisella säännöllisyydellä kuin Pitkän Jussin majatalo.

Tuoreessa dvd-julkaisussa kysymyksiä herättää lisämateriaalin puute. Sarjan kaksi kautta eli 12 jaksoa on ennenkin julkaistu tallenteina, joten miksi uudelleenjulkaisuun ei ole saatu mahdutettua mitään kiinnostavaa? Hahmot ovat kuitenkin vilisseet myöhempinä vuosikymmeninä televisiossa ja sarjasta on julkaistu dokumenttikin. Materiaalia olisi. Niiden lisääminen dvd-julkaisuun tuntuu itsestäänselvyydeltä ja niiden poisjättäminen käsittämättömän laiskalta.

Kunnioitusta kuitenkin sarjan tekstittäjälle, joka urheasti lähestyy kielenkäytön ympärillä pyörivää huumoria. Usein täydellinen käännös on lähestulkoon mahdottomuus, mutta sarja on siitä huolimatta tekstitetty yllättävällä ammattitaidolla. Tyhjähköstä tallennejulkaisusta huolimatta sarjan nerokkuutta ei voi kieltää. Lähestulkoon jokaisen tulisi katsoa tämä tilannekomedian kulmakivi. Jokaista nähtyä tilannekomediaa vertaa väkisinkin tähän klassikkoon, eivätkä useimmat pääse lähellekään sen loistoa.