Pi pi pil… pilleri kotikatsomo

Porilaisen Visa Mäkisen tuhnuisempaa tuotantoa edustava Pi pi pil… pilleri toimii nykyään karmivana muistutuksena siitä, miten huonossa jamassa kotimainen elokuva oli 1980-luvulla. Ensimmäisenä kotimaisena seksikomediana markkinoitu puskafarssi oli aikanaan niin kyseenalainen, ettei sen tekijälistoilta löydy edes ohjaaja Mäkisen nimeä. Mäkinen kirjoitti ja ohjasi elokuvan salanimellä Frank Siponen.

Mäkinen ei kuitenkaan tehnyt elokuviaan kriitikoita ajatellen ja vaikka huonot arviot menivätkin porilais-auteurin ihon alle, hän Speden tavoin tiesi, että lopulta vain yhdellä asialla on merkitystä. Pi pi pil… pilleri keräsi heikoista arvioista huolimatta 44 000 teatterikatsojaa, mikä on erittäin hyvä määrä, kun ottaa huomioon, että elokuvaa levitettiin teattereihin yhteensä vain kahdeksalla filmikopiolla. Myöhemmin MTV:n tv-esityksen vuonna 1992 elokuvan näki 477 000 katsojaa.

Kyseessä on siis pikkutuhma pehmopornosekoilu, joka sai aikanaan elokuvatarkastamolta K18 -ikärajan, mutta dvd:llä sitä on syystäkin pudotettu parilla vuodella alaspäin. Elokuva on kyseenalainen, mutta ei missään tapauksessa poikkeuksellisen raju.

Professori Viktor Valpas on kehittänyt pillerin, jonka avulla ihminen kuin ihminen muuttuu hetkessä himojensa sokaisemaksi seksipedoksi. Hän päättää testata pilleriä käytännössä ja matkustaa terveyskylpylään, jossa pillerit aiheuttavat erilaisia seksisekoiluja ja muuta häslinkiä. Panemista, ilveilyä ja hassuja tekoviiksiä riittää!

Vaikka häröilyllä on kestoa vain reilu 80 minuuttia, katsoja kuin katsoja menettää mielenkiintonsa puskafarssimaisten tapahtumien seuraamiseen suhteellisen nopeasti. Juonesta puuttuu terävyys ja vitseistä yty. Ja kun ylivedetyt näyttelijäsuoritukset ja tyylittömän halvat seksikohtaukset eivät vain jaksa kiinnostaa, ei elokuvalla oikein muuta annettavaa ole.

Mukana on myös yksi täysin irrallinen striptease-kohtaus, joka ei tunnu tapahtuvan lainkaan samassa tilassa muiden hahmojen kanssa. On ehkä vähän hölmöä nostaa tämä asia esille, koska elokuvan laatu nyt on mitä on, ja pillerit on selvästi tarkoitettu pelkästään koomiseksi välineeksi, jolla Mäkinen saattoi laittaa elokuvansa liikkeelle, mutta niiden vaikutus jää hiukan hämäräksi.

Aluksi elokuva antaa ymmärtää, että pillerit johtavat molemminpuolisiin seksikarkeloihin, mutta myöhemmin käy ilmi, että seksi on aina yksipuolista eikä pillerinpopsija edes muista aktista yhtään mitään. Tämä on usealla tasolla kyseenalaista tavaraa.

Pillereitä viskomalla Valpas saa satunnaisen passipoliisin ja taksikuskin harrastamaan villiä seksiä keskenään, vaikka poliisi tilanteessa onkin ainoa, joka pillerin nielaisee. Mutta miksi taksikuski on niin valmis hyppäämään hommiin mukaan kiimansa sokaiseman skouden kanssa?

Myöhemmin kylpylänjohtajan (uraansa aloitteleva Rölli-peikko eli Allu Tuppurainen) edesottamuksia seuraamalla saamme tragikoomisen esimerkin siitä, ettei pilleri aina johdakaan molemminpuoliseen nautintoon. ”Nainen yritti raiskata minut!” hän huutaa Valppaalle käytävässä riisuttuna.

Tuppuraisen raiskaaminen on muuten yksi elokuvan toistuvista vitseistä. Kas siinä teille huumoria Suomesta suoraan vuodelta 1982!