Läsnä on J.J.

Jutun otsikko viittaa kömpelösti muinaisen formulaselostajan ihmettelyyn Jyrki Järvilehdon ruutupoissaolosta Italian F1-osakilpailussa vuonna 1994. Täydellinen vastakohta tälle tokaisulle on puolestaan Hollywood-ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja J.J. Abrams, joka Bad Robot -tuotantoyhtiöineen on viimeisten 15 vuoden aikana luonut amerikkalaisen televisiohistorian innovatiivisimpia sarjoja, kuten Lost, Alias ja Fringe. Ohiosumiakin on toki ollut (Alcatraz, Revolution), mutta kun mukaan ympätään vielä Abramsin hyllyiltä ohjaajana pelastamat Star Wars - ja Star Trek -tuotteet, voidaan hyvällä syyllä puhua paitsi visionäärisestä henkilöstä myös Bad Robot -imperiumista.

Person of Interest Person of Interest, suomalaiselta nimeltään Kohde, on puolestaan viisi tuotantokautta kestänyt sarja viranomaisen valvomasta Amerikasta, jota vastaan rikas miljonääri (tässäkin Lostin tapaan hypnoottisen outo ja siksi erinomainen Michael Emerson) eleettömän ex-agenttinsa (Jim Caviezel) kanssa taistelee ensi mainitun kehittämän rikoksia ennakoivan tietokoneohjelman (the Machine) avulla. Tom Cruisen Minority Report (2002) tulee eittämättä mieleen.

Person of Interest on laatutyötä, minkä osoittaa jo sen pitkäaikainen kestokin CBS-valtakunnankanavalla. Välillä meno yltyy kuitenkin liian tusinalliseksi. Joka jaksossa pääpahisten apureita tapetaan laumoittain ja sillä se. Ruumiit yksinkertaisesti vain jäävät jonnekin makaamaan. Jaksot, joissa tätä ei ole kompensoitu odottamattomilla käsikirjoituskäänteillä, tuntuvat turhilta täytteiltä. Toisaalta tarkastelun alla olevan kolmannen kauden paras jakso, jossa Taraji P. Hensonin esittämä etsivä Carter otetaan hengiltä, on erittäin tunteisiin vetoava ja otti veronsa myös näyttelijöistä itsestään, ainakin, jos blu-ray-julkaisun mukavan runsaita lisämateriaaleja on uskominen. Joku tuttu totesi, että neloskausi olisi vieläkin parempi, sehän täytyy katsoa.

Person of InterestSarjan eräs vahvuus on sen jatkuvajuonisuus, mikä antaa mahdollisuuden kehittää päähenkilöiden luonteenpiirteitä ja päärikollisten pysymistä mukana monien jaksojen ajan. Tämä tekee erityisen hyvää Caviezelin ex-agentti John Reeselle, josta paljastuu jatkuvasti lisää hyväntekijän piirteitä ilmeettömän tappajan kuoren alta. Henkilöhahmojen kehittyessä lisääntyy myös sarjan intensiteetti.

Person of Interestin peruskuvio on luonnollisesti saanut aivan uusia ulottuvuuksia valtion urkintaroolia korostavan Donald Trumpin presidentiksi valinnan jälkeen. Sarjan kaikkialle lonkeroituva ja ihmisten käyttäytymistä monitoroiva tietokoneohjelma on kuin eräänlainen Meksiko-muuri. Toisin kuin Trumpin tuoreessa budjettiesityksessä Person of Interestissa muuri on täyttä todellisuutta. Hyvä, että toistaiseksi vain fiktiossa.

* * * *
Arvostelukäytännöt