Perheen jalokivi kotikatsomo

Perheen jalokivi on lajityypin edustaja, jota kuvaillaan yleensä adjektiivilla lämminhenkinen. Elokuva on tätä, mutta samalla se on hieman surullinen, jopa koskettava; hetkittäin hauska, ajoittain pitkäveteinen, mutta kokonaisuudessaan viihdyttävä, kompakti paketti. Toisin sanoen se on elokuva, jolta ei odota liikoja. Siihen tarttuu videovuokraamossa viettääkseen sen kanssa yhden illan, minkä jälkeen sen voi unohtaa. Tästä huolimatta elokuva ei ole aivan huono, vaan keskiverto Hollywood-komediaa monisyisempi teos.

Perhe- ja romanttisen komedian elementit yhdistyvät jouluelokuvan tunnelmiin, kun Stonen perhepiiri kokoontuu viettämään yhteistä joulua lapsuudenkotiin. Mukana ovat viisi aikuista lasta kumppaneineen ja jälkeläisineen. Perhe on varsin avarakatseinen – heidän poikansa on adoptoimassa miesystävänsä kanssa lasta, tyttären neitsyydenmenetys ei ole kielletty puheenaihe eikä pilvenpoltto suuri pahe. Sen sijaan perheen pormestariksi pyrkivän esikoispoika Everettin (Dermont Muloney) jäykkä morsian Meredith (Sarah Jessica Parker) nostaa tiiviin yksikön niskakarvat pystyyn.

Elokuvaa on markkinoitu lähinnä Sarah Jessica Parkerin avulla, mutta mukaan mahtuu muitakin nimekkäitä tähtiä kuten Diane Keaton ja Claire Danes. Näyttelijät tekevät tasaista työtä ja Parkerkin onnistuu irtautumaan Sinkkuelämän Carrien roolihahmosta. Kukaan näyttelijöistä ei tosin nouse tasaisesta massasta, mutta se ei liene tarkoituskaan, koska elokuvan dynamiikka perustuu jokaisen henkilöhahmon varaan.

Juonen kuljetus ei kierry pelkästään pääparin ja heidän suhteensa ympärille. Jokaisella henkilöhahmolla on oma tarinansa ja heidän kauttaan käsitellään vaikeita aiheita, kuten homoseksuaalisuutta, kuuroutta ja rintasyöpää. Katsoja voi samaistua kapinalliseen kuopukseen, boheemiin ja rentoon veljeen, uranaiseen tai perheenäitiin. Moninaisten ihmiskohtaloiden vuoksi elokuvaa voi paikoitellen luonnehtia ihmissuhdedraamaksi. Erilaisuus kukoistaa, mutta sen käsittelytapa on liian ruusuista ollakseen uskottavaa.

Tarinoita on elokuvassa liiaksi asti. Minkään yksittäisen teeman ei anneta kehittyä rauhassa loppuun asti, vaan kaikki päättyy, ah, niin ihanaan ja helppoon loppusulkeumaan. Puvustuksella ja lavastuksella on lisäksi luotu kultaus kaiken ylle.

Ohjaaja Thomas Bezucha on luonut pitkän uran muotimaailmassa Ralph Laurenilla, ja siltä Stonen kotitalo näyttääkin. Sisätilat on kuorrutettu yksityiskohdilla nimikkomukeista mukaviin torkkupeittoihin, joilla luodaan kotoisaa, mutta kuitenkin jonkinasteisesta taloudellisesta vauraudesta kielivää tunnelmaa. Lisäksi melkein kaikki, paitsi bisneshenkinen Meredith, pukeutuvat huolettoman rennosti, mutta tyylikkäästi paitapuseroihin, laadukkaisiin neuleisiin, khakihousuihin ja kaulaliinoihin. Matkapuhelimet tulivat tällä kertaa Samsungilta.