Kun viihde ei viihdytä

Harvoin elokuvan ystävä tuntee näin suurta turhautuneisuutta. Huonoimmissakin elokuvan tekeleissä on jotakin hyvää, mutta Peace, Love & Misunderstanding kuuluu täysin turhanpäiväisten elokuvien joukkoon. Elokuvassa ontuu näyttelijäntyö, ohjaus, käsikirjoitus ja jopa puvustus ja lavastus.

Peace, Love & MisunderstandingJuonentynkä menee pääpiirteissään näin: Tiukka newyorkilainen uranainen Diane (Catherine Keener) päätyy eroon miehestään (Kyle MacLachlan), ottaa teini-ikäiset lapset ja päättää kyläillä äitinsä luona 20 vuoden tauon jälkeen. Äiti (Jane Fonda) on hippi, joka osuvasti asuu Woodstockissa. Äiti tehtailee hassuja savikippoja, maalaa tauluja ja myy pilveä. Ja kasvattaa kanoja sisätiloissa. Tietenkin.

Tarkoitus kai olisi, että tiukkistyttären ja hippiäidin maailmojen kohdatessa syntyisi herkullisia ristiriitoja. Teini-ikäiset lapset voisivat tuoda tilanteeseen uusia mielenkiintoisia mutkia hakkaillessaan paikallisia nuoria. Lisäksi Woodstockin ”charmantti” puuseppä kiinnostuu Dianesta, joka kummallisen innokkaasti ottaa ihailun vastaan.

Mutta ei. Elokuva ei missään vaiheessa lähde liikkeelle. Hahmot ovat niin ennalta arvattavia, että näyttelijätkin vaikuttavat pitkästyneiltä. Kliseitä vilisevä käsikirjoitus ontuu pahasti. Dramaturgisesti oleelliset seikat ohitetaan olankohautuksella ja toisaalta juututaan epäoleellisuuksiin.

Huh, mitä ajanhukkaa!

*
Arvostelukäytännöt