Paljastavat merkinnät kotikatsomo

Richard Eyren (Iris, 2001) ohjaama Paljastavat merkinnät on tarina kahden pakkomielteisen naisen ja yhden hormonimylläkässä kieppuvan lapsen traagisesta yhteentörmäyksestä. Teinipojan ja hänen opettajansa epäsovinnaisen rakkaustarinan sijaan elokuva yllättää kahden vahvan, mutta epävakaan, naisen erityislaatuisen suhteen kipeänraikkaana kuvauksena.

Kiinnostavan epäluotettavaksi paljastuva kertojanääni, Barbara (Judi Dench), on kliseinen vanhapiikaopettaja kissoineen, päiväkirjoineen, kitkeryyksineen kaikkineen. Klisee on Shebakin (Cate Blanchett), stereotyyppisen boheemi kuvataideopettaja. Sheba on tottunut luottamaan ulkonäköönsä, mutta tiedostaa ikääntymisen vähitellen tuovan tähän muutoksen. Yläasteikäisen oppilaan (Andrew Simpson) osoittama ihailu hivelee yksinäisyyden uuvuttamaa naista, ja saa hänet ryhtymään järjettömään suhteeseen.

Sheba on valta-asemaansa väärin käyttävä yksinäinen ja traaginen nainen, ulkopuolinen omassa elämässään. Etäisyys on herkälle ja liiankin avoimelle naiselle pakollinen selviytymiskeino sosiaalisuuden ja itsesuojelun ristipaineessa, konventioissa, joiden mukaan hän ei osaa elää. Oman seksuaalisuutensa kieltävä Barbara ihastuu Shebaan ja kuvittelee kaikkien muidenkin pitävän tätä vastustamattomana. Hulluuteen asti pakkomielteiset naiset sotkeutuvat pian yhä syvemmälle salaisuuksien ja valheiden verkkoon.

Käsikirjoittaja Patrick Marber (Closer, 2004) on tehnyt erinomaisen hienon työn muokatessaan Zoë Hellerin romaanista Notes On a Scandal (What Was She Thinking?) (2004) onnistuneen elokuvakäsikirjoituksen. Elokuvissa samantyylisiä tarinoita ovat kertoneet esimerkiksi edesmennyt ruotsalaisohjaaja Bo Westerberg (Jo joutui armas aika, 1995) ja kotoinen Mari Rantasilamme (Pieniä eroja, 2002). Pieniä eroja eroaa kahdesta edellisestä kääntämällä asetelman toisinpäin. Tytön ja nuoren miesopettajan suhdetta ei kuitenkaan, varsin viisaasti, viedä Rantasilan elokuvassa ystävyyttä pidemmälle.

Paljastavien merkintöjen ymmärrys ja moniulotteisesti rakennetut henkilöt muistuttavat Nicole Kassellin herkkävaistoisesta pedofiilitarinasta Woodsman (2004). Woodsmanin tapaan Paljastavissa merkinnöissä ei sorruta erottelemaan absoluuttista hyvää ja puhdasta pahaa, vaan tilanteet, ihmiset ja tapahtumat kuvataan uskottavan ristiriitaisina, joskin kliseisinä. Molemmissa tarinoissa keskiössä on suljettuja, särjettyjä ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä ristiriitojen repimissä nahoissaan.

Judi Denchin ja Cate Blanchettin heittäytymällä elämät hahmot ja rohkeasti näytetyt tunteet saavat katsojan kiinnostumaan Paljastavien merkintöjen keskushenkilöistä, välittämään heidän kohtaloistaan. Eritoten Judi Denchin ilmeikkäästi tulkitsema Barbara varmistaa tarinan kiinnostavuuden yli sen totunnaisen epätavallisuuden. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että elokuva olisi ongelmaton. Keskeisimmissä hahmoissa on uskottavuutta tuovasta ristiriitaisuudesta ja loistavista näyttelijöistä huolimatta kaikuja tyypittelystä.

Dvd:llä on runsaasti lisämateriaalia. Kiinnostavin niistä on kirjailija Hellerin haastattelu. Muuten ekstroja on liikaa. Niissä toistellaan samoja viisauksia sen verran moneen kertaan, että katsojan omalle ajattelulle ei ole jäädä tilaa.