Old Henry kotikatsomo

Perinteinen lännenelokuva ei ole kadonnut, vaikka valtavirrassa westernejä näkeekin enää ani harvoin. Kotikatselumarkkinoille ilmaantuu tasaisesti lännentarinoita, joiden kiinnostavuus on vaihtelevaista. Läpikoluttu lajityyppi vaatii nykyisellään usein jotain pientä uutta näkökulmaa herättääkseen kiinnostusta, sillä pelkillä perustason pyssysankareilla harva tekijä saa enää mitään erottumisen arvoista aikaan.

Tuotantopuolella enimmäkseen toiminut Potsy Ponciroli on kirjoittanut ja ohjannut lännenelokuvan, joka paperilla on kuin vuosikymmenten takaa. Maanviljelijä löytää haavoittuneen miehen ja ottaa hänet taloonsa hoidettavaksi. Pian pihaan ilmaantuu pahaenteisiä pyssymiehiä kyselemään miehen perään.

Old Henryn tarina ja asetelma ovat yksinkertaisia, ja siksi myös kiehtovia. Clint Eastwood on tehnyt vastaavista lähtökohdista useita hienoja westernejä, ja Old Henryssä on kieltämättä kaikuja niistä, yhtymäkohdat varsinkin Armottomaan (1992) ovat selkeät. Kyse ei onneksi ole kopioimisesta vaan inspiraation lähteestä. Poncirolin teos on itsenäinen ja seisoo omilla jaloillaan, ja ansioillaan.

Elokuvan ansiot ovat yksinkertaiseen asetelmaan ja kuvastoon luottamisessa sekä vähitellen rakentuvassa jännitteessä ja näyttelijöissä. Stephen Dorffin karisma täyttää helposti pyssyjengin johtajan saappaat, mutta elokuvan varsinainen selkäranka on maanviljelijä-Henrynä nähtävä Tim Blake Nelson. Coenin veljesten elokuvissa sekä lukemattomissa sivuosissa nähty Nelson on salaperäisenä farmarina yksiselitteisen uskottava.

Lännen legendoista ammentava simppeli tarina toimii läpi elokuvan, mutta elokuvallinen anti laantuu loppua kohden. Lakoninen visuaalinen tyyli ei täysin jalostu puhtaan iskeväksi lopun välienselvittelyssä. Haaveissa ovat ehkä siintäneet Sam Peckinpah’n westernit, mutta pyssyjen paukuttelu jää enemmän televisiosarjojen tasolle.

Old Henry on henkäys ajoilta, jolloin westernit olivat elokuvataiteellisesti ansiokkaimmillaan. Elokuva on virkistävä muistutus, miten kolutulla lajityypillä on perusasioidenkin tasolla vielä annettavaa. Puolitoistatuntinen länkkäri toimii lajinsa hyvänä muistinvirkistäjänä Kevin Costnerin tulevaa länneneeposta Horizon: An American Sagaa (2024) odotellessa.