Museoissa on mukavaa
Ben Stillerin tähdittämä Yö museossa (2006) esitteli oman elämänsä Aku Ankan eli kekseliään mutta elämän päähän potkiman ja eronneen Larryn. Larry yritti säilyttää suhteen poikaansa ja päätyi yövartijaksi New Yorkin luonnonhistorialliseen museoon. Egyptiläisen maagisen artefaktin ansiosta museon sisältö muuttui öisin eläväksi.
Elokuva yhdisti vivahteikkaasti sekä isän ja pojan suhteen kehityksen että luonnonhistoriallisen museon ainutlaatuisen aineiston esittelyn. Paikoittaisesta koheltamisesta huolimatta teos sai myös suuren yleisön innostumaan luonnontieteistä ja oikean museon kävijämäärät kasvoivat kohisten.
Vuonna 2009 julkaistussa jatko-osassa oli hetkensä, mutta kokonaisuutena se oli edeltäjäänsä heikompi paketti, joka kadotti alkuteoksen punaisen langan kaiken mekastuksen ja säntäilyn keskelle. Kakkososa pyrki esittelemään Smithsonianin museokeskuskokonaisuutta niin innokkaasti, että museokierroksesta ei tullut leppoisaa tutustumista historialliseen aineistoon vaan kireän tiivistahtinen putkijuoksu läpi hallien ja esineistön. Elokuva täytti yhden funktionsa herättämällä kiinnostuksen tätäkin museota kohtaan, mutta menestyksen saavuttanut Larry ei enää ollut yhtä kiehtova hahmo. Myös suhde Nick-poikaan jäi etäisemmäksi.
On parempi olla tekemättä elokuvien jatko-osia lainkaan kuin tehdä ne liian kiireellä tai liian kaavamaisesti. Mutta mikäli annettavaa ja kerrottavaa vielä on, jatko-osat eivät myöskään ole mikään peikko, jota pitäisi välttää saatikka ole automaattista rahastusta.
Viisi vuotta edellisen elokuvan jälkeen valmistunut Yö museossa: Haudan salaisuus on ottanut oppia aiemman osan virheistä ja palauttaa jälleen keskiöön yövartija-Larryn ja hänen jo lähes aikuiseksi varttuneen poikansa Nickin (Skyler Gisondo) suhteen. Isän ja pojan suhdetta käsittelevät keskenään myös Rami Malekin ja Ben Kingsleyn esittämät faaraomuumiot. Mukana seikkailee myös sekä aiemmista osista tuttu ystäväremmi että muun muassa Downton Abbeysta tutun Dan Stevensin johtamat brittivahvistukset.
Tällä kertaa museoseikkailu sijoittuu museoiden kruununjalokiveen eli Lontoon sydämessä olevaan British Museumiin, joka tuo elokuvasarjaan sopivasti brittiläistä näkökulmaa ja läpileikkaa British Museumin kokoelmia sopivan tasapainoisesti. Hyvin kasassa pysyvä ja kompakti tarinankerronta viihdyttää ja siinä sivussa toivottavasti myös vähän opettaa katsojiaan, olivat nämä minkä ikäisiä tahansa. Ohjaaja Shawn Levy on jo kolmatta kertaa puikoissa ja kolmannesta museoelokuvasta välittyy miehen aito kiinnostus elokuvasarjaansa.
Huumori on pääosin leppoisaa ja mukana olevat huippukoomikot pitävät korkeatasoisen linjansa. Stiller itse on Larryn roolissa monitahoisempi ja autenttisempi kuin monessa aiemmassa roolisuorituksessaan. Stiller selvästi samaistuu hahmoonsa ja sitä myöten myös katsojan on helppo samaistua parhaansa yrittävään Larryyn. Heikoimmaksi lenkiksi jää Rebel Wilsonin vartijahahmo, jonka komiikka perustuu lähinnä lujaa huutamiseen, eikä Wilsonin karisma muutenkaan riitä mitenkään Robin Williamsin ja Mickey Rooneyn kaltaisten legendojen kanssa.
Jälkimmäisten osalta elokuva jäikin elokuvalliseksi joutsenlauluksi, sillä Rooney kuoli jo kuvauksien loppuvaiheessa ja Williams muutama kuukautta teoksen valmistumisen jälkeen. Williamsin tässä elokuvasarjassa esittämä presidentti Teddy Roosevelt ei kalpene yhtään hänen parhaiden roolisuoritustensa rinnalla. Jos jonkun toivoisi heräävän museon maagisessa yössä henkiin niin Robin Williamsin.
Seuraava:
Loving
Mietteliäs ja huoliteltu tarina yhdysvaltalaisesta parista, jonka avioliitto on lainvastainen.
Edellinen: 20th Century Women
Mike Millsin hyväntuulinen kasvukertomus on kunnianosoitus ihmisille, jotka kasvattavat meidät.