Muumiot: Seikkailu ajan halki kotikatsomo

Lyhyt on nykyisin teatterielokuvien sesonki teattereissa. Muumiot: Seikkailu ajan halki sai teattereissa ensi-iltansa helmikuun lopussa ja huhtikuun alussa se jo julkaistiin HBO Maxin suoratoistokanavalla. Elokuvalla oli vielä Suomessa teatterikierroskin kesken.

Muumiot: Seikkailu ajan halki -animaatio on alkuaan espanjankielinen. Siitä on dubattu kansainvälinen versio englanniksi, mutta Suomessa teos on dubattu suomeksi. Kotimaisen kieliversion kohokohtana on pitkälti laulajatar Diandra, joka Nefer-prinsessan pääroolin lisäksi esittää elokuvan vaativia laulukappaleita.

Teos tarjoaa varsin vesitetyn version egyptiläisistä muumioista, sillä muumiot seikkailevat pääosin ilman käärinliinoja, täysin tavallisilta ja eläviltä ihmisiltä näyttäen. Vain yksittäisissä kohtauksissa he näyttävät muka-pelottavilta epäkuolleilta. Mustavalkoisissa kasvomaskeissaan muumiot näyttävät lähinnä Kissin jäseniltä. Lastenelokuvasta toki on kyse, mutta kyllä pienemmätkin lapset tietävät, että muumioilla kuuluu olla käärinliinat ja kurttuinen iho.

Elokuvan muumiot ovat aikoinaan karanneet haudoistaan maan alle elämään entisenkaltaisen egyptiläisen yhteiskuntamallin mukaisesti. Egypti-puitteista huolimatta hahmojen kutsuminen muumioiksi on vain pinnallista kosmetiikkaa, ja varsin pinnalliseksi kohellukseksi elokuva jääkin. Päätarina seuraa kahta nuorta muumiota, kilpakuskia ja prinsessaa, jotka joutuvat etsimään kadonnutta sormusta Lontoosta, oikeiden ihmisten parista. Nuorenparin jahkaava riitely jatkuu lähes koko elokuvan läpi, ja on päivänselvää, että pääpari päätyy lopulta yhteen.

Aikuiskatsojalle elokuva on pääosin rasittava. Muutama sisäpiirin vitsi aikuisille on kuitenkin astetta älykkäämpi ja onnistuu nostamaan hymyn huulille, jopa naurahduksen. Onnistunein on viittaus kuuluisaan Ecce Homo -freskoon, jonka vielä kuuluisampi versio on amatöörimummelin siitä tekemä, karmeasti epäonnistunut restauraatio. Yksittäinen ja onnistunut laulukohtaus sijoittuu Verdin Aida-oopperaan, siinä Diandra pääsee esittämään hienosti kykyjään. Vilahtaapa elokuvassa myös Stargate-elokuvan tähtiportti, joka kyseisessä elokuvassa johti egyptinkaltaiseen maailmaan.

Muumiot: Seikkailu ajan halki jää seikkailutarinoiden ja lastenanimaatioiden osalta väliinputoajaksi. Erityisesti tarinan loppuselvittely on aivan liian väkivaltainen perheen pienemmille, ja tarinan on vaikea nähdä vetoavan kovinkaan vanhoille alakoululaisille. Melskausta ja kohellusta on jatkuvasti, ja sadistinen pääpahis tuskin vetoaa kohderyhmään. Toivoa tietysti sopii, että vahva Egypti-kuorrutus tarttuisi osaan katsojista ja saisi heidät kiinnostumaan oikeasta egyptologiasta, muumioista ja hieman tasokkaammista muumioelokuvista.