Mikä joulu! kotikatsomo

Ei joulua ilman liutaa uusia jouluelokuvia. Mutta on ollut monia jouluja ilman hyviä uusia jouluelokuvia. Tämän vuoden joulu näytti jo uhkaavasti sellaiselta, sillä suoratoistoihin tulleet imelän siirappiset niin sanotut romanttiset jouluelokuvat, kehnot joulukomediat ja muut tusinatuotokset eivät standardeja täytä. Yhtä paha tilanne on ollut valkokankailla, joihin ilmaantui kaksi yhden tähden tekelettä eli ei-kenellekään suunnattu toimintatonttuelokuva Red One sekä ankean köykäinen, alun perin Ruotsin SVT:n televisiossa esitetty Astrid Lindgrenin joulutarinoita.

Richard Curtis kuitenkin pelasti tilanteen. Käsikirjoittajana ja ohjaajana tunnettu brittikomedian konkari on kirjoittanut myös lastenkirjoja. Niiden perusteella syntyi Simon Otton ohjaama ja Curtisin osaksi käsikirjoittama That Christmas eli Mikä joulu!

Elokuvan oli alun perin tarkoitus saada teatterilevitys, mutta Netflix osti oikeudet ja julkaisi elokuvan suoratoistopalvelussaan. Sääli sinänsä, sillä teos olisi ansainnut tulla nähdyksi isolla kankaalla. Laadukkaasti ja huolella tehty animointi on sulavasti tehtyä ja taustat ovat täynnä kiintoisia yksityiskohtia. Yksi metatason silmäniskukin on mahtunut mukaan, sillä elokuvan lapsihahmot tylsistyvät yhdessä vaiheessa joutuessaan katsomaan taas samoja tylsiä leffoja, joita aikuiset ovat valinneet. Ruudulla vilahtaa pätkä elokuvasta Rakkautta vain (2003), joka on Curtisin oma esikoisohjaus

Mikä joulun tarina muistuttaa Rakkautta vain -elokuvaa siinä, että teoksen kantavana ideana on kertoa yksittäisten ihmisten edesottamuksia ja sitoa tarinalangat lopussa yhteen kantavan teeman mukaisesti. Vaikka animaatiossa onkin ujojen koululaisten söpö esiteiniromanssi, teemana ei ole kuitenkaan rakkaus vaan yhteenkuuluvaisuus ja solidaarisuus, mikä sopii onnistuneesti joulun henkeen ja joita nyky-yhteiskunnassa kaivattaisiin ylipäätään.

Juonen kantavana voimana on joulupukki, joka poikkeuksellisesti palaa joulupäivänä uudestaan pieneen englantilaiseen kylään korjaamaan aiemman virheensä. Samalla pukki kertoo aiempien päivien tapahtumat ja esittelee kylän asukkaita kuten yksinäisen, paljon kotona omillaan joutuvan olevan koulupojan Dannyn (Jack Wisniewski), majakanvartijan (Bill Nighy), luonteeltaan täysin erilaiset kaksostytöt äitineen (Jodie Whittaker) ja tuiman mutta yksinäisen leskirouvaopettajan Trapperin (Fiona Shaw). Alkuperäiset ääninäyttelijät ovat brittinäyttelijöiden kärkipäähän kuuluvia, mutta myös suomenkielinen dubbaus on riittävän hyvä.

Pukin äänenä on monipuolinen ja väkevä-ääninen Brian Cox, joka on aina mies paikallaan, esitti hän joulupukkia tai lähes samaan aikaan ilmestyneen Taru Sormusten Herrasta: Rohirrimin sota -elokuvan iäkästä kuningasta Helm Vasarakouraa. Parrat ovat yhtä pitkät ja valkoiset, mutta animoidut miekkoset erottaa siitä, että pukki jakaa lahjoja, kun taas Helm lyö nyrkillä vastustajiaan hengiltä. Aito thespiaani Cox hoitaa suvereenisti kummatkin roolit.

Vauhdikas ja sujuvasti etenevä juoni kuljettaa eri henkilöhahmojen tarinoita eteenpäin onnistuneesti ja tarinan tempo pysyy koko ajan hyvänä. Vaikka elokuva alkupuolella painottaakin jouluelokuville tyypilliseen tapaan lahjojen antamista ja saamista, niin vähitellen nämä jäävät takavasemmalle. Ensisijaisesti teos painottaa ystävyyden, perheen tärkeyden ja koko yhteisön ponnistelun teemoja. Brittiläistä särmää sisältävä kerronta ja tarinan lopputulos eivät tunnu päälle liimatulta ja jättävät hyvän mielen niin isommalle kuin pienemmällekin katsojalle.

Koko perheelle suunnattujen elokuvien kerronnallinen onnistuminen avautuu parhaiten tarkkailemalla nuorempia katsojia, tässä tapauksessa nuorempaa kriitikkoa, joka katsoi keskittyneesti ja kiinnostuneesti koko elokuvan putkeen. Kotisohvalla elokuvien katsomiseen tulee usein selvästi enemmän häiriöitä kuin elokuvateattereissa, mutta Mikä joulu! katsottiin intensiivisesti.

Elokuva oli nuoremman polven mielestä onnistunut ja mukava. Sen tarina ja hyvin tehdyt hahmot vetosivat. Laajempiin teemoihin palattiin keskusteluissa myöhemmin ja elokuvaa haluttiin katsoa uudestaan, mitä ei vähemmän kiinnostavien teoksien kohdalla tapahdu.

Kokonaisuutena Mikä joulu! jättää lämpimän mielen. Se onnistuu sekä viihdyttämään että saamaan perheen sisäisiä pohdintoja siitä, mitä on hyväntahtoisuus tai toisten ihmisten huomioon ottaminen. Tai kiltteys, joka ei ole synonyymi jatkuvalle tottelemiselle tai pykälien noudattamiselle. Curtisin lastenkirjoja ei ole suomennettu, mutta elokuvaversion perusteella suomennostyö olisi selkeästi paikallaan.