Mieletön matka kotikatsomo

Meillä Suomessa suoraan videolevitykseen tullut Mieletön matka on melkoisen musta komedia pikkuvanhan Igbyn (Kieran Culkin) karkumatkoista ja seikkailuista aikuisuuden rajamailla. Herkkä isä (Bill Pullman) kärsii skitsofreniasta, kun taas äiti (Susan Sarandon) on pillereitä popsiva sosieteettirouva. Mikä parempaa, Studio 54:stäkin tuttu Ryan Philippe on Igbyn republikaaninen isoveli. Myös Jeff Goldblum on ihan mehevä lisä Igbyn kummisetänä. Juuri näyttelijät tekevät Mielettömästä matkasta katsomisen arvoisen, vaikkei se kovin kummoinen tekele olekaan. Ohjaajana ensikertalainen Burr Steers on aiemmin nähty näyttelijänä mm. Pulp Fictionin Rogerina.

Mieletön matka on sosiaalista komediaa rahakkaan kerman rappiotaipumuksista. Ohjaaja Burr Steers taitaa tuntea kuvaamansa maailman myös henkilökohtaisesti. Hän kun sattuu olemaan Gore Vidalin veljenpoika ja Jacqueline Onassiksen sisarentytär. Jollakin tapaa tarina tuo mieleen Siepparin ruispellossa lähinnä siksi, että siinä koulusta erotettu poika miettii elämäänsä jonkinlaisessa välitilassa New Yorkissa. Toisaalta elokuvan hiukan perverssi ote seksiin ja perhesuhteisiin tuo mieleen John Irwingin tyylin, ja sitä voikin suositella kirjailijan ystäville. Irwingin tarinat ovat kuitenkin omalla tavallaan romanttisen nostalgisoivia. Sitä Mieletön matka ei ole.

Elokuva pilailee vakavilla asioilla, mutta siitä puuttuu sellainen lämpö, joka tekisi huumorista puhdistavaa. Elokuvan henkilöt jäävätkin aika etäisiksi ja omituisiksi eikä sen tapahtumille oikein henno nauraa. Igby on välillä niin pihalla ja huonossa seurassa, että ohjaajaa tuntuu melkein vastuuttomalta. Vaikka elokuva pilailee aikuisten maailman kieroutuneisuuden kustannuksella, se ei edes yritä esittää varsinaista yhteiskuntakritiikkiä. Asiat ovat niin kuin ovat, eikä niitä voi muuttaa. Mieletöntä matkaa katsoessa voi havaita, että Yksin kotona -elokuvien lapsitähti Macaulay Culkinin pikkuveljessä on ainesta yllättävän sympaattiseksi näyttelijänaluksi. Kieran Culkinin narisevassa teiniäänessä on yhtä aikaa jotakin hiukan riipivää ja samalla viehättävää. Ulkonäöltäänkin hän muistuttaa jollakin tapaa kiehtovan ärsyttävää Steve Buscemia.

Vaihtoehtona tavanomaiseen kotikatseluun voi elokuvan dvd:ltä nautiskella ohjaajan ja Kieran Culkinin kommentaarin kera. Tosin siitä ei kovin paljon viisastu, koska juttelu on aika löysää, mutta saahan näin kotiteatteriinsa sellaisen tunnelman, kuin katsoisi leffaa itse Culkinin kanssa. Eipähän tarvi ihmispolon olla aivan yksin kotona.