Memories of Murder kotikatsomo

Vuosi 1986 takapajuisessa Gyunggin provinssissa Etelä-Koreassa. Nuoria naisia löydetään kurapelloilta ja ojanpientareilta murhattuna. Niin sanotut etsivät eli paikalliset poliisit Park Doo-man ja Cho Yong-koo kuulustelevat sopivaksi katsottuja epäiltyjä, kuten jälkeenjäänyttä paikallisen baarinpitäjän poikaa. Kuulustelun ainoa tavoite on puristaa tunnustus, ja metodina on suoraviivainen kidutus. Kun tunnustus on saatu, on tapauskin ratkaistu ja pomo tyytyväinen. Mutta onko syyllinen varmasti oikea? Sillä ei tunnu olevaan suurtakaan merkitystä.

Soulista lähetetään avuksi etsivä Seo Tae-yoon, jolla tuntuu olevan hieman erilaiset metodit kuin toheloivilla maalaisvirkaveljillään. Elokuvassa tuodaankin esiin maaseudun syvä epäluulo modernia Etelä-Koreaa kohtaan, jonka symbolina on sykkivä metropoli Soul. Mitä ne yliopistoja käyneet kaupunkilaispoijaat voivat muka tietää maaseudun elämästä, siitä miten siellä toimitaan, tuumaavat maaseudun kiduttajapoliisit.

Kun samankaltaiset murhat kuitenkin vain jatkuvat, joutuvat hekin vähitellen tunnustamaan, että ovat kohdanneet pedon, jota eivät ole ennen joutuneet kohtaamaan, nimittäin vinksahtaneen sarjamurhaajan, jolla on hulluudessaan metodi. Hekin alkavat pikku hiljaa ymmärtää, kun rautalangasta väännetään, että oikea syyllinen on löydettävä, ja siihen tarvitaan oikeaa etsiväntyötä.

Ohjaaja Bong Joon-ho onnistuu toisessa kokopitkässä ohjaustyössään luomaan varsin eheän ja harmonisen maailman, jota länsimainen, Korean kulttuurihistoriaan perehtymätön katsojakin voi seurata sujuvasti, vaikkei kaikkia nyansseja ymmärräkään. Sarjamurhaajan jahti on nykyään globaalisti tunnistettava kertomus, ja lakoninen kerrontatapa, joka ei turhaan glorifioi poliiseja tai näiden työtä, on käynyt jo tutuksi. Harvoin poliisien brutaalius ja tyhmyys kuitenkaan paiskaavat kättä niin härskisti kuin Memories of Murderissa. Koska korealainen tapakulttuuri on itselleni täysin vierasta, en osaa sanoa onko ohjaaja halunnut lisätä elokuvaan hurttia huumoria, vai ovatko humoristiset tulkinnat omassa päässäni.

Paljolti sateessa ja hämärässä tapahtuva Memories of Murder tuo mielen paikka paikoin David Fincherin mestarillisen elokuvan Seitsemän (Se7en, 1995). Voisi kai sanoa, että Memories of Murder on tyylikkään urbaanissa ympäristössä tapahtuvan mestariteoksen korealainen maalaisserkku.