Make The Die Slowly kotikatsomo

Kannibalismia tutkimaan lähtenyt joukko joutuukin katsomaan itseään peilistä ja löytävät viidakosta länsimaiden rappion. Kannibalismi on samalla lailla valkoisten viemä tapa kuin skalpeeraus Pohjois-Amerikassa. Länsimaalaiset tuovat vain tuhoa mukanaan, vaikka heidän tarkoituksensa olisivatkin hyvät. Tässä Cannibal ferox -elokuvan opetus pähkinänkuoressa. Sen pilaa kuitenkin itse elokuva.

Eihän kauhuelokuvalla pidä välttämättä olla suurta sanomaa, mutta Cannibal feroxissa sillä perustellaan sadistista väkivaltaa. Näennäinen sanoma on vain merkityksetön tekosyy näyttää sisuskalujen syöntiä ja sadistisen huonoa näyttelemistä. Miksi siis naiivia moralisointia tarvitaan? Moraalisointi alkaa vain oksettaa. Tosin katsojan oksennuttaminen taitaa ollakin tämän elokuvan tavoite. Varsinkin juonen kannalta täysin turhat eläinten tappamiskohtaukset vaativat hyvää vatsaa ja saavat kyseenalaistamaan elokuvan tekijöiden mielenterveyden.

Harmi että tämä elokuva ei ole komedia, koska se muistuttaa niin paljon Bad Tastea (1987). Elinten syönti yhdistettynä hurttiin huumoriin olisikin toiminut paremmin kuin otsa kurtussa hikoilu. Nyt jää jäljelle vain tahaton huumori, joka sekin aiheuttaa naurua mutta lähinnä vahingonilosta. Erityisen hupaisaa on jo se, kuinka koko tutkimusmatka on tyssätä auton hajoamiseen keskellä syvintä viidakkoa! Eikä se kovin lupaavalta näytä tämän jälkeenkään. Joukko tutkijoita kohtaavat kaksi länsimaalaista miestä viidakossa ja tästä ongelmat vasta alkavatkin. Toinen miehistä on täysin tunteeton psykopaatti, jolla ei huumeiden käyttö oikein pysy hanskassa.

Jonkinlaista kulttimainetta elokuva kuitenkin nauttii, ja vaikka ohjaaja Umberto Lenzin nimeä ei elokuvanhistoriaan suurella kirjoitettaisikaan, niin hän on yksi kannibaalielokuvien edelläkävijöitä. Lenzin elokuvissa yhdistyi dokumentaarinen ote, hurmeinen kiduttaminen ja tappaminen. Italialaisia kannibaalielokuvia voidaan myös osittain kiittää vuoden 1999 ilmiöelokuvasta The Blair Witch Project. Ainakin kannibaalielokuvista kuuluisimman, Ruggero Deodaton ohjaaman Cannibal Holocaustin (1980) vaikutukset ovat noitajahdissa kiistattomat. Ja taitaa Peter Jacksonkin jotain oppinut italialaisilta.

Cannibal ferox oikeastaan vain ratsastaa Cannibal Holocaustin idealla. Tämä vähentää elokuvan arvoa entisestään. Lenzin elokuvan juoni on liiankin yksinkertainen ja kaikessa yksinkertaisuudessaan sen tarkoitus on pelkästään johdatella katsojat seuraavaan mahan aukaisuun. Eivätkä ekstratkaan tarjoa mitään ihmeellistä. Kuvagallerian, filmografian ja elokuvan psykoa esittävän Giovanni Lombardo Radicen (tai John Morghen) haastattelu.