Magneettimies kotikatsomo

26-vuotiaana harvinaiseen syöpään kuollut Pekka Streng on yksi merkittävimmistä suomalaisista lauluntekijöistä kautta aikojen. Strengin ilmaisun poikkeuksellinen kirkkaus häkellyttää edelleen. Lähestyvä kuolema kintereillään Streng taikoi itsestään esiin maagista musiikkia. Urapaineiden poissaolo kuuluu hänen kahdelta elinaikanaan ilmestyneeltä levyltään, Magneettimiehen kuolemalta (1970) ja Kesämaalta (1972).

Kansainvälisestikin menestynyt ohjaaja Arto Halonen on tehnyt nuorena nukkuneesta mestarista dokumenttielokuvan, jossa hän valottaa Strengin elämää muun muassa valokuvien ja päiväkirjaotteiden kautta. Olavi Uusivirta näyttelee Magneettimiehessä Pekan äänenä, ja suoriutuu tehtävästään hienosti. Ison osan saavat myös Strengin läheiset ja tuttavat, jotka haastatteluissa muistelevat Strengin elämän vaiheita ja sattumuksia. Kankaalla nähdään myös kulttuurivaikuttajia vuosikymmenten varrelta. Haastateltavista vaikuttavin hahmo on lämmin ja silminnähden liikuttunut Pekan vanha isä Matti.

Dokumentti tarkastelee myös muutaman henkilökuvan kautta Strengin musiikin iätöntä vaikutusta. Yksi vaikutuksen alaisista on ohjaaja itse, joka elokuvan kuluessa valottaa aiheensa henkilökohtaista taustaa. Hänelle Strengin musiikki toimi voiman lähteenä ja valoi nuoreen mieheen rohkeutta alkaa tehdä omaa juttuaan, ohjata elokuvia. Vastaavasti nykypäivän nuorelle koululaiselle Nanna Varriolle Strengin musiikki antaa voimaa lähteä aamulla kouluun, vaikka ”aina ei huvittaisi”.

Henkilökuvissa Halosen melkein tavaramerkiksi muodostuneet, paikallaan poseeraavaa henkilöä hitaasti ympäri kiertävät kamera-ajot hyppäävät muuten luontevasta kerronnasta silmille. Vielä kun henkilöitä ohjataan haastatteluissa puhumaan korostetun hitaasti ja vähäeleisesti, taittuu dokumentin sävy koskettavasta koomiseksi. Steinerkoulun opettaja Jukka Lindfors, joka pohtii kuinka vain harvat ihmiset (Platon, Pythagoras) ovat Strengin lisäksi uskaltaneet käsitellä uudelleensyntymän teemaa julkisesti, on kuin suoraan Studio Julmahuvin sketsistä. Nokkela teatterintekijä ja kirjailija Juha Hurme tuntuu tekevän omassa henkilökuvassaan dramaattisesta tyylistä kevyttä pilaa lausahduksellaan ”me kaikki ollaan kanttorinpoika Maxeja – jopa kaikki tytöt”.

Hetkittäin myös varsinaiset muistelot yltyvät myytinrakentamiseen, johon taiteilijakuvadokumenteilla on toisinaan tapana luiskahtaa. Jo syöttötuolissa Pekka istui eri asennossa kuin muut -tyylisillä lausahduksilla pikemminkin lasketaan kuin nostetaan dokumentin herkkää tunnelmaa. Suurimman osan ajasta elokuva etenee kuitenkin perusvarmoin ottein. Loppua kohden traaginen aihe ja kaunis musiikki saavat katsojan herkistymään.

Kokonaisuutena Magneettimies tarjoaa tunnelmallisen sukelluksen Pekka Strengin sadunomaiseen maailmaan. Varsinkin Olavi Uusivirran tulkitsemien päiväkirjamerkintöjen, henkilökohtaisten valokuvien ja Strengin musiikin yhdistelmä nappaa mukaansa. Strengin ura, joka on kuin pitkät jäähyväiset tälle maailmalle, tiivistyy Kesämaan loppuun piilotettuun, 20 sekunnin mittaiseen lasten tuutulauluun: ”Mukana mulla on paperilunta, satujen tulla. Olen unta.”

Dvd:ltä löytyy myös Halosen ohjaama konserttielokuva Strengin puutarhassa. Tavastia-klubilla helmikuussa 2009 taltioitu muistokonsertti sisältää lavallisen suomalaisia eturivin artisteja coveroimassa Strengin kappaleita. Tasaisen konsertin valopilkuiksi nousevat pitkästä aikaa suomeksi esiintyvä 22-pistepirkko, sekä Kohtalo-kappaleen tunteella tulkitseva Jarkko Martikainen.