Love, Death & Robots: Season 2 kotikatsomo

Ilmestymisvuonnaan 2019 Love, Death & Robots veti puoleensa melkoista pöhinää. Netflixin tasapaksusta julkaisuvirrasta erottui edukseen monesta pienemmästä kokonaisuudesta muodostuva antologiasarja, joka tutkaili nimensä mukaisesti rakkautta (seksiä), kuolemaa (väkivaltaa) ja robotteja (ihmisyyden jatkeita). Selkeästi vahvojen teemojen sijaan kenties moninaisimman keskustelun herätti kuitenkin sarjan rakenne.

Avauksena toimiva pilottijakso ei ollut kaikille katsojille sama. Jakso vaihteli katseluhistorian mukaan. Samassa salaliittoteoreetikot innostuivat, koska vaihtelun takia myös pilottijaksossa kuvattu romantiikka vaihteli. Yhdelle katsojalle tarjottiin pilotiksi homoseksuaalisesta romanssia, kun taas samaan aikaan toiselle katsojalle saatettiin näyttää heteroseksuaalista kuvausta. Kaikki näkivät lopulta samat jaksot, jos kauden katsoi loppuun asti – ainoastaan esitysjärjestys vaihteli.

Supina asian ympärillä paisui lopulta sellaisiin mittoihin, että Netflix joutui julkaisemaan lausunnon. Siinä suoratoistoyritys vakuutti, ettei sillä ole tietoa käyttäjiensä seksuaali-identiteeteistä. Sittemmin antologiasarjan aloitus on yhdenmukaistettu. Jos tänä päivänä katsoo LDR:n ensimmäisen kauden, pilottijakso on aina sama, eikä esitysjärjestys vaihtele. Kokeilun tarkoitusperät jäivät aavistuksen hämäriksi, mutta ainakin tapauksen mieleenpainuvuus oli turvattu.

Nyt antologia on saanut jatkoa toisen kauden verran. Perusidea on pysynyt samana. Jokainen jakso kertoo kokonaisen tarinan, joka on toteutettu animaation keinoin. Esteettisen toiston sijaan käsikirjoituksen ja animaation tyylilajit vaihtelevat kiitettävällä kaavalla. Yhdessä jaksossa pyritään mahdollisimman realistiseen tietokoneanimaatioon, kun taas toisaalla animaatiojälki on kuin punk-henkisestä sarjakuvasta. Tosin tällä kertaa skaala on ensimmäistä kautta suppeampi, sillä jaksoja on 8 alkuperäiskauden 18 sijaan.

Suppeudessa piilee samaten niin jatkokauden vahvuus kuin sen heikkous. Tällä kertaa ajatukset siitä, miten rakkaus, kuolema ja robotit linkittyvät, ovat yhdenmukaisempia. Kaikki kolme teemaa ovat löydettävissä jokaisesta jaksosta. Niin siivousrobottiaan pakeneva kotirouva kuin mekaanisesti paranneltujen ihmisten kanssa kilvoitteleva poika heijastelevat samoja eksistentiaalisia kysymyksiä. Onko robotiikka ihmiskunnalle kuolettava uhka, ja onko meissä tarpeeksi rakkautta toisiamme kohtaan selvitäksemme?

Vahvan yhtenäisyyden takia toisen kauden saapuessa päätökseensä katsojalla on selkeä kuva eheästä teoksesta. Sen kääntöpuolena sarjan iskuvoima jää keskitason paikkeille. Ensimmäisellä kaudella otettiin toistuvasti suuriakin vapauksia siitä, mitä sarjan teemoilla voidaan tarkoittaa. Kenties rakkaus suuntautuu pakastimisessa elävään mikrosivilisaatioon? Ehkäpä tämän päivän robotiikka onkin historiaa uusiksi mylläävä äppi, jossa suursuosioon nousee vaihtoehtoisten kuolemien kehittäminen Hitlerille. Vastaavaa yllättävyyttä, kummasteltavaa tai kohuttavaa ei jatkokaudelta löydy.

Summattuna LDR:n kaudet ovat erityyppisiä puheita samasta aiheesta. Ensimmäinen kausi pitää laajan maljapuheen poukkoillen ajatuksesta toiseen. Välillä kuulijalla saattaa olla vaivaannuttavaa, mutta aika ei käy tylsäksi ja polveilevasta puheesta jää jotain mieleen vähintäänkin sen erikoisuuden takia. Jälkimmäinen puheenpitäjä pitää ilmaisunsa tiiviimpänä keskittyen selkeästi rajattuun ja harjoiteltuun kokonaisuuteen. Hyvin rakennetun puheen kyllä kuuntelee mieluusti, mutta siitä ei jää mieleen huippukohtaa ja juttu tuntuu loppuvan kesken ennen kuin mihinkään merkittävään oivallukseen on ehditty päästä.