Disney-yhtiöiden viisaat markkinamiehet ovat keksineet uuden ja varmasti tehokkaan tavan jatkaa vanhojen menestysten rahastamista: valkokankailla loistaneiden elokuvien vain videolevitykseen suunnatut jatko-osat. Ja vaikka joulumarkkinoille tuotiinkin Kaunotar ja Hirviö -elokuvan joulujatkis, niin mielestäni tämän taiteellisesti kyseenalaisen sarjan aloittaa Disneyn kai ehdottomasti menestyksekkäimmän piirroselokuvan, Leijonakuningas (1994), tassunjälkiä seuraileva Leijonakuningas 2 - Jylhäkallion ylpeys.

Tavallistahan on nykyään, että Disneyn valkokangasanimaatioiden jatkoksi tuotetaan tv- ja videolevitystä varten sarjoja, jotka jatkavat elokuvista tuttujen hahmojen seikkailuja. Kuten nyt vaikka Leijonakuninkaasta reväistyt Timon ja Pumba etunenässä. Mutta tällaiset teatterielokuvien jatko-osat ovat jotain uutta ja ehkä hieman arveluttavaakin tuotantopolitiikkaa jopa Disneyltä. Pikkupelkona mielessäni vain se, että ne ovat ainoastaan rahastukselta haiskahtavia taiteellisesti alkuperäisiä paljon heikompitasoisempia tekeleitä.

Hakuna Matata?

Lion King II - (c) 1998 Walt Disney PicturesTarina tässä Leijonakuninkaan jatkossa ei nyt tietysti päätä huimaa mutta oli sentään paljon parempi kuin mitä odotin. Simba hallitsee Jylhämaata laumoineen ja sieltä karkotettu Scarin leski Zira joukkoineen janoaa kostoa. Tarina keskittyy Simban tyttären Kiaran ja Ziran ottopojan Kovun ympärille. Näiden nuorten leijonien keskinäisen rakkauden tiellä kun on syvä sukuviha ja koston kierre. Aikalailla Romeo ja Juliamainen asetelma, joka kuitenkin perinteisen Disney-käsittelyn tuloksena vesittyy aito amerikkalaiseen tapaan.

Jos alkuperäisessä Leijonakuninkaassa loistava musiikki ja laulut olivat yhtenä suurena osatekijänä elokuvan tunnelman maagisuutta, niin tässä jatko-osassa ne suorastaan kumpuavat tavanomaisuutta. Ja kun näitä lauluja on vielä tuhottoman monta, niin ne kokevat eräänlaisen sävelinflaation pitkässä juoksussa. Melodioista ehkä vain Tina Turnerin lopputekstien alla esittämä kappale yltää hieman korkeammalle tasolle.

Kaikki Disneythän dubataan lapsille suomeksi ja niin myös tämä. Pekka Lehtosaarta on jälleen kiittäminen tai syyttäminen sen toteutuksesta. Ja harvoinpa mies mitään huonosti tekee, jos koskaan. Mies on taas kerran kääntänyt ja ohjannut tämänkin elokuvan suomenkielisen version.

Teknisesti Leijonakuningas 2 on tietysti valkokangas isoveljeään paljon köyhempi. Tv:n rajattuun ruutuun puristetun muotonsa ja tietysti kevyemmän tuotantorahoituksen johdosta kenties. Ei aivan yhtä pelkistettyä kuin tv-sarjat muttei kuitenkaan läheskään sillä tasolla kuin Disneyn valkokangaslevitykseen tarkoitetut animaatiot. Hieman poikittain jostain sieltä välimaastosta. Varsin keskinkertaista ja jotenkin hengetöntä kaiken kaikkiaan.

Ja ei tämä Disney-klassikoiden jatko-osa tehtailu jää suinkaan tähän. Luvassa on jo videolle huhtikuussa Pocahontas 2 - Matka uuteen maailmaan, joka lienee siinä mielessä kiinnostava, että Pocahontashan todellisuudessa lähti John Smithinsä mukaan Englantiin. Saa vain nähdä miten disneymäisen silotellusti asia kuvataan. Toivoa vain sopii, että Disneylläkin tajutaan sentään jättää jotkut tarinat elämään alkuperäisinä. En todellakaan halua nähdä vesitettyjä jatko-osia Tuhkimoon, Prinsessa Ruususeen tai Peter Paniin. Tai miltä nyt kuulostaisivat "Liisa palaa ihmemaahan" tai "Dumbo lentää jälleen". Jonkinlaista etiikkaa voi kai sentään vaatia jopa niinkin dollarihakuiselta yritykseltä kuin Walt Disney -yhtiöt.

* *
Arvostelukäytännöt