Kymmenen käskyä kotikatsomo

1950-luku oli antiikin spektaakkeleiden suurta kulta-aikaa ennen kuin tämä kunnianarvoisa elokuvagenre painui kymmeniksi vuosiksi unholaan yleisön menetettyä kiinnostuksensa 1960-luvun Kleopatran (1963) ja Rooman valtakunnan tuhon (1964) aikoihin. 2000-luku on taas alkanut antiikin osalta komeasti Gladiaattorin (2000) ja Troijan (2004) merkeissä. Ja lisää on tulossa, kun ensi-iltansa saa Oliver Stonen ohjaama Aleksanteri Suuresta kertova Aleksanteri. Dvd-formaatti onneksi mahdollistaa kuvanlaadultaan erinomaisen katselmuksen spektaakkeleiden ensimmäisen buumin pariin. Finnkino on ainakin toiminut asiassa kerrassaan mallikkaasti.

Sen markkinoille tuoma, ihmiskunnan erään suuren tarinan kertova Kymmenen käskyä (The Ten Commandments, 1956) on lajinsa todellinen klassikko ja ehkä tunnetuin osoitus legendaarisen tuottaja Cecil B. DeMillen suuruudenhulluutta hipovista pyrkimyksistä luoda jokaisesta elokuvastaan unohtumattoman. Tällä kertaa hän onnistui täysin. Suuria tunteita vanhakantaisella englannilla ja naiivin idealistisin vuorosanoin on runsaasti tarjolla, jopa orjien suusta.

Kymmenen käskyä kertoo tietenkin Mooseksen tarinan hylätystä heprealaislapsesta Egyptin prinsseyden kautta juutalaisten pelastajaksi. Tarina käydäänkin seikkaperäisesti läpi, 3 tunnin ja 42 minuutin verran. Tuolloisten spektaakkeleiden vakionäyttelijä Charlton Heston tekee DeMillen valvovien silmien alla erään uransa vaativimmista rooleista juuri sillä ammattitaidolla, joka on sittemmin nostanut hänet kaikkien aikojen suurimpien mieselokuvanäyttelijöiden joukkoon. Jopa Heston näyttää toisinaan kuitenkin hukkuvan Kymmenen käskyn mahtaviin lavasteisiin, joiden edessä kymmenet tuhannet statistit käyskentelevät suurissa joukkokohtauksissa. Yul Brynnerin on myös sanottu tehneen uransa roolin faarao Ramseksena, mutta elokuvan puitteet ja Hestonin vieläkin suurempi rooli eivät sittenkään anna Brynnerille elämää suurempaa tulkintaa, joka ilman muuta olisi tapahtunut mittakaavaltaan pienemmässä elokuvassa.

Kymmenen käskyä oli 75-vuotiaan Hollywood-legendan DeMillen viimeinen elokuva. Hän laittoikin siihen kaiken vuosikymmenten saatossa kertyneen kokemuksensa. Lopputulos on mitä kunnioittavin.