Kvartetti kotikatsomo

Kvartetti on Dustin Hoffmanin ohjaama filmatisointi Ronald Harwoodin samannimisestä menestysnäytelmästä. Suomalaisyleisölle elokuvan tarina on tuttu Helsingin kaupunginteatterin näyttämöltä, jossa sitä esitettiin täysille katsomoille liki vuosikymmenen ajan.

Kvartetti on neljän soittajan tai laulajan kokoonpano. Elokuvassa kyse on neljän ikääntyneen oopperalaulajan kvartetista, jonka jäsenet viettävät eläkepäiviään muusikoille tarkoitetussa lepokodissa. Pelastaakseen lakkautusuhan alla olevan laitoksen heidän on unohdettava vanhat kaunansa ja esiinnyttävä yhdessä varainkeruutapahtumassa.

Elokuva etenee sujuvasti poukkoillen vanhainkodin hilpeiden sattumusten ja niiden takana piilottelevan todellisen draaman välillä. Juoni on ennalta arvattava, sen käänteet eivät yllätä eikä loppuratkaisu tule kenellekään yllätyksenä. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä. Kuten teatteriversiossakin, ihmiset tekevät tarinan. Hoffmanin fokus onkin nimenomaan henkilöohjauksessa. Karismaattiset näyttelijät ovat Kvartetin sydän. Päärooleissa loistavat Maggie Smith, Billy Connolly, Tom Courtenay ja Pauline Collin ovat kaikki legendoja alallaan.

Elokuva on lämmin kuvaus vanhenemisesta ja elämän rajallisuudesta. Vahvana teemana esille nousevat anteeksianto ja hyvitys. Tosin elokuvan esittämä kuva vanhuudesta ja elämästä vanhainkodissa ei tunnu kovin realistiselta. Se on maalattu pastellisävyin ja reunustettu ruusupensailla. Muusikkojen asuttama Beecham House on yksityinen vanhainkoti ja hulppea sellainen. Englantilainen kartano vehreine nummineen on aika kaukana siitä kolkosta laitosrakennuksesta, jonka me Suomessa olemme tottuneet näkemään vanhainkotina.

Vaikka Kvartetin hyveiksi voidaan laskea sympaattinen ilmapiiri, helppo seurattavuus ja tärkeät teemat, se on elokuvana kuitenkin varsin keskinkertainen. Siinä ei sinänsä ole mitään räikeästi vialla, mutta se ei myöskään ole mieleenpainuva. Ilman nimekästä ohjaajaa ja näyttelijäkaartia elokuva hukkuisi helposti lämminhenkisten tusinakomedioiden joukkoon.