Kova kuin kivi kotikatsomo

John Waynen Oscar-suorituksen päivitys 2000-luvulle olisi haaste kelle tahansa ohjaajalle. Veljekset Joel ja Ethan Coen sekä silmäpuolisheriffi Rooster Cogburnia näyttelevä Jeff ”the Dude” Bridges onnistuvat tässä kuitenkin erinomaisesti – muuttamatta paljoakaan vuoden 1969 Henry Hathawayn ohjaaman alkuperäiselokuvan juonta. Tyyli on toki aitoa Coenia.

Kova kuin kivi (2010) seuraa 14-vuotiaan Mattie-tytön silmin hänen ja juopon Roosterin jäljitysmatkaa, jonka kohteena on Mattien isän surmannut Tom Chaney (vain muutamassa kohtauksessa mukana oleva ja niissä hieno Josh Brolin). Mukaan lyöttäytyy toisinaan myös Texas Ranger LaBoeuf (Matt Damon). Texasin ja Uuden Meksikon jylhät maisemat toimivat myös eräänä elokuvan tähtenä ja muun muassa lunta löytyy takaa-ajon aikana. Esikuvana Coeneilla on ilmiselvästi ollut John Fordin Etsijät (1956), jossa katkeroitunut Ethan Edwards (John Wayne) jahtaa sisarentyttärensä kaapanneita intiaaneja. Kotiläksyt on luettu.

Alkuperäisversiossa Waynen Roosterin ja Kim Darbyn välinen valkokangaskemia ei toiminut, lähinnä syystä, että Darby ei jostain syystä oikein pitänyt Waynesta. Jeff Bridges puolestaan lienee Hollywoodin tavallisimpia kavereita, jonka kanssa kokemattomatkin näyttelijät pärjäävät. Mattieta näyttelevä Hailee Steinfeld näyttää olevan dvd-ekstran haastattelussaan onnensa kukkuloilla jo pelkän mukaanpääsyn vuoksi ja tämä onnellisuus totisesti näkyy lopputuloksessa. Bridges sai ansioluetteloonsa jälleen yhden rentturoolin lisää ikään kuin kiven alta löydettynä pummina, jolla kuitenkin oli sheriffinvirka. Tätä ristiriitaa olisi voitu avata elokuvassa enemmänkin, jos variaatiota alkuperäisversioon olisi haluttu. Nyt viina vain vie ja siinä kaikki.

Lännenelokuvat – silloin kun niitä on enää vaivauduttu tekemään muulle kuin televisiolle – ovat viime vuosikymmeninä keskittyneet purkamaan myyttejä vanhasta lännestä (Tanssii susien kanssa, 1990; Armoton, 1992; Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta, 2007). Kova kuin kivi ei tätä tee vaikkakin ankeat elinolosuhteet rähjäisine hampaineen ja vaatteineen tuodaan selvästi esille. Elokuva muistuttaa perinteistä lännenelokuvaa, mikä on Coeneilta odottamatonta. Ehkä he katsoivat menneensä liian pitkälle viimeistä edellisellä elokuvallaan, pettymysfarssilla Burn After Reading (2008). Hyvä näin, back to basics, semminkin kun Kova kuin kivestä tuli veljesten suurin kassamenestys. Toisaalta kaikki tuntuu kuitenkin lopulta peittyvän Coeneille tyypillisiin unenomaisiin ja utuisiin otoksiin, kuten esimerkiksi hienossa Voi veljet, missä lienet -elokuvassa (2000), jossa myös oltiin matkalla jonnekin.