Merkittävä nuorisokuvaus

Raimo O Niemen Kissan kuolema (1994) on vielä neljännesvuosisata ensi-iltansa jälkeenkin monella tapaa kiinnostava ja merkityksellinen elokuva. Aika toki näkyy elokuvasta, mutta Kissan kuoleman ansiot eivät olekaan estetiikassa tai kerronnassa vaan teemoissa ja elokuvakulttuurissa.

Kissan kuolemaKissan kuolema valmistui aikana, jolloin suomalainen elokuva oli aallonpohjassa. 1990-luvun alun lama näkyi elokuvatuotantojen määrässä eikä ajanjakso ole laadullisestikaan jäänyt kovin myönteisessä mielessä suomalaisen elokuvan historiaan. Esimerkiksi vuonna 1992 ensi-iltansa sai vain viisi pitkää kotimaista teatterielokuvaa, joista kaksi oli Ere Kokkosen ohjaamia Uuno- ja Vääpeli Körmy -elokuvia. Pari vuotta myöhemmin ensi-iltojen määrä kaksinkertaistui, mutta katsojia kotimaiset kiinnostivat entistäkin vähemmän. Vuonna 1994 kotimaisten osuus katsojamäärissä oli kaikkien aikoen alhaisin, vain nelisen prosenttia. Katsotuin kotimainen oli Timo Koivusalon Pekko ja poika noin 60 000 katsojalla, mihin suhteutettuna Kissan kuoleman kaltaisen yhteiskunnallisen nuorisokuvauksen keräämät 30 000 katsojaa oli varsin hyvä tulos.

Jälkikäteen tarkasteltuna Kissan kuolema oli aikansa harvoja elokuvia, jotka olivat enemmän kallellaan tulevaisuuteen kuin menneen perinteisiin, joiden vankeja useimmat ajan elokuvat tavalla tai toisella olivat. Kissan kuolema ei uudistanut suomalaisen elokuvan kerrontaa tai estetiikkaa mutta raivasi tietä nuorisokuvauksille, joita vuosikymmenen lopulla nähtiin jo vuosittain: Jarmo Lampelan Sairaan kaunis maailma (1997), Pekka Mandartin Going to Kansas City (1998) ja Perttu Lepän Pitkä kuuma kesä (1999). Nuoriso vakiintui kotimaisten elokuvien yhdeksi kohderyhmäksi, mikä pidemmällä tähtäimellä on ollut merkityksellinen tekijä kotimaisen elokuvan nykyään sangen vahvalle asemalle.

Kissan kuolemaKissan kuolema perustuu Taru Väyrysen samannimiseen nuortenromaaniin vuodelta 1990. Koulukotiin sijoittuvan tarinan jännite on rakennettu öisin liikkuvasta hiipparista, joka ahdistelee nuoria. Pääasiallinen ihmissuhdekuvio muodostuu täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevan Nitan (Marja Pyykkö) ja koulukodin nuoren työntekijän Arin (Kalle Ahola) välille.

Niemi kuljettaa tarinaa johdonmukaisesti ja draamallisesti hyvin tasapainotettuna, vaikka monet kerronnan ratkaisut ovat sangen tyypillisiä. Amatööritaustaiset nuoret näyttelijät suoriutuvat rooleistaan hyvin ja uskottavasti suhteessa siihen, miten televisioteatterimaista suomalaisen elokuvan ilmaisu vielä tuohon aikaan oli. Pääosaparin esittäjistä Marja Pyykkö on sittemmin tullut tunnetuksi ohjaajana, muun muassa nuorisokuvauksestaan Sisko tahtoisin jäädä (2010) ja Kalle Ahola muistetaan tuolloin läpimurtonsa kynnyksellä olleen Don Huonojen keulahahmona. Nykyään tunnetuista näyttelijöistä Marjaana Maijala ja Peter Franzén tekivät Kissan kuolemassa ensimmäiset pitkänelokuvan valkokangasroolinsa.

Kissan kuolemaTemaattisesti Kissan kuolema käsittelee nuorisokuvauksille tyypillisesti aikuisten ja nuorten välistä konfliktia, jossa nuoret koettelevat aikuisten järjestäytynyttä sääntömaailmaa osana itsenäistymisprosessia. 1990-luvulla sukupolvien välinen kuilu oli nykyistä suurempi, mikä selittää paikoin voimakastakin vastakkainasettelua.

Tarinan jännitysjuoneen liittyvää hyväksikäytön teemaa käsitellään elokuvassa siinä määrin suoraan ja koruttomasti, että vastaava ei nykymaailmassa olisi välttämättä edes mahdollista. Nykynäkökulmasta elokuvan ahdistelu- ja hyväksikäyttöteeman suoraviivainen käsittely suhteessa vallinneeseen vaikenemisen kulttuuriin vaikuttaa jopa ristiriitaiselta. Toisaalta elokuva ei liiemmin analysoi vaikeaa aihettaan vaan pitäytyy toteavuuden tasolla, mikä tämän päivän analyysikeskeisissä ymmärtämispyrkimyksissä saattaa tuntua oudolta. Onkin muistettava, että elokuva on ajalta, jolloin arasta aiheesta oltiin lähinnä vain hiljaa.

Kissan kuolemaUseimmiten elokuva menettää kiinnostavuutensa, kun aika ajaa siitä ohi. Kissan kuolema on päinvastainen esimerkki. Aika saa elokuvan näyttämään hieman vanhalta, mutta toisaalta ajan ja kulttuurin muutokset osoittavat perspektiiveihinsä suhteutettuna teoksen arvot ja merkitykset niin sisällössä kuin suomalaisessa elokuvakulttuurissa laajemminkin. Kissan kuolema on niitä murrosvaiheen  suomalaiselokuvia, joiden myötä kotimainen elokuva astui siihen nykyaikaan, jota tällä hetkellä eletään.

* * * *
Arvostelukäytännöt