Killing Eve: Season 3 kotikatsomo

Killing Eve (2018) oli televisioruutuihin ilmestyessään moderni hitti. Mustaa huumoria, psykoottista romantiikkaa, murhia ja lohtujäätelöä yhdistelevä sarja vetosi moniin, eikä kiittelyssä unohdettu suinkaan pääosataitureita Sandra Oh ja Jodie Comer. Even ja Villanellen hamoissa he onnistuivat luomaan ristiriitaisesti himoa ja inhoa huokuvan jännitteen, jollaista ei yleensä murhateemojen ympärillä pyörivissä sarjoissa nähdä.

Kaksi ensimmäistä kautta veivät päätökseen tarinan, jossa etsivä Eve yritti vangita mestarimurhaaja Villanellen. Vastavoimaisesti murhaaja taas pyrki taivuttamaan etsivän kanssaan sänkyyn ja yhteiselle murhatielle. Lopulta traagisesti yhteensopimattomasta kaksikosta ei tullut mitään ja Villanelle pamautti Even hengiltä, kuten sarjan nimi ennusti. Siinä se, mitään ei jäänyt auki tai hampaankoloon.

Ilmeisesti sarja menestyi liian hyvin, koska kolmas kausi keksii tekosyitä jatkaa valmiiksi paketoitua tarinaa. Eve jäikin henkiin ja uusia Villanellen murhia alkaa ilmestyä tilastoihin. Koska kissa-hiirileikki on teemana koluttu ja kaksikon seksuaalinen jännite ammuttu alas, kolmas kausi pitää pitkälti etsivän ja murhaajan erillään toisistaan. Eve tutkii ystävänsä kuolemaa, kun taas Villanelle etsii tietä edetä uralla duunarimurhaajasta murhaajien pomoportaaseen.

Näyttelijäsuorituksiltaan sarja on yhä elämänsä vedossa, mutta sen sisältö ei enää vastaa kovin hyvin alkuperäisideaa tai sarjan nimeä. Sama näkyy rytmityksessä. Henkilöhahmoilla on puheenvuoroja runsaasti, mutta merkittävä osa niistä ei edistä juonta tai paljasta hahmojen välisistä suhteista uutta. Vaikka sanailua kuuntelee yhä mielellään sen nokkeluuden takia, yksinään päämäärätön dialogi puuduttaa, kun se on upotettu täytejaksojen loputtomaan jatkumoon.

Merkittävin ongelma kauden kannalta on protagonistin ja antagonistin sijoittaminen erilleen. Molemmat on asetettu uusiin toimintaympäristöihin, mutta varsinkin Even tuttavuudet jäävät yksipuolisiksi nollapersooniksi. Heidän ainoa tarkoituksensa on tarjota Even pohdinnoille kuuleva korva, jonka kautta ajatukset välittyvät katsojalle. Asetelma on yksipuolinen verrattuna kahteen aikaisempaan kauteen, joissa Eveä kuuntelivat Niko (Owen McDonnell) ja Kenny (Sean Delaney). He aktiivisesti kyseenalaistivat protagonistin motiiveja, mikä toi kerrontaan vaihtelevia tulokulmia.

Villanellen tuoreessa tarinakaaressa kaikki sujuu Even kommelluksia paremmin, sillä Villanellen uusi vastapari on vanha murhamentori (Harriet Walter). Kaksikon jatkuva pullistelu, kumpi on taiteellisempi murhaaja, edustaa mustaa huumoria parhaimmillaan. Nautinnollista pullistelua on valitettavasti vain puolet sarjasta. Kolmas kausi toimisikin huomattavasti paremmin, jos Even olisi annettu pysyä kuolleena. Nyt uusi narratiivi tekee vanhat dramaattiset käänteet mitättömiksi.

Killing Eve ei missään nimessä ole vieläkään huono sarja, mutta sen kolmas kausi on vahva osoitus, kuinka erinomainen perusidea ja hohdokas näyttelijäkemia eivät riitä loputtomiin, jos käsikirjoitus alkaa ontua. Lopputulemana on tavanomainen murhamysteerikausi, jollaisia on jo tarjonta pullollaan.