Jojo Rabbit kotikatsomo

Lenin-setä asuu Venäjällä, lauloi Meripioneerit kaihoisasti 1970-luvulla rinnastaen Leninin setä Ho Chi Minhiin, joka taasen asui Vietnamin maalla. Silloin oli YYA-sopimuksen hengessä suotavaa ja jopa ihailtavaa laittaa lapset laulamaan ylistystä itäisen naapurivaltion kommunismin pääideologille, joka poppoineen oli vastuussa kymmenien miljoonien ihmisten kuolemasta. Leninin ideoima kommunismi oli hyvä, rauhaa rakastava ja rakentava ideologia, Neuvostoliitossa sijaitsi työläisten paratiisi! Näin ainakin uskoivat ne Suomen nousevat kyvyt, jotka eivät olleet vielä tehneet päivääkään oikeita töitä.

Ja lapset lauloivat heleillä äänillään ja heiluttivat punalippua, jota sirppi ja vasara koristivat. Lasten vanhemmat olisivat mieluusti liittäneet Suomenkin suureen kommunistiseen perheeseen. Lapset laulavat aikuisten lauluja ja toistavat aikuisten ajatuksia. Mistä ne muuten tietäisivät, että isä jumala asuu taivaassa? Eivät lapset osaa vielä tehdä moraalisia valintoja muuten kuin vaistonsa varassa.

Koulussa sitten opetetaan historian tunnilla kiihkottomasti maailmahistorian kamaluuksista ja uskonnoista osana historiaa ja ideologioiden maailmaa, niin että kaikki saavat edes jonkinlaiset eväät erotella järjen ja tunteet. Pahoittelut jos kuulostan kyyniseltä. Ja lapsikuoro laulaa heleillä äänillään Horst-Wessel-Liediä. Lippu korkealle, kehottaa Horst Wessel, sillä kenen lippua kannat, sen joukoissa seisot. Mitä jos Saksa olisi liittolaisineen voittanut sodan? Vastustaisimmeko me kaikki järkevät ja asioista tietävät aikuiset ihmiset natseja?

Ja mitä tekemistä tällä on Taika Waititin ohjaaman elokuvan Jojo Rabbit kanssa? Sitä, että tämä hieno ja tärkeä elokuva kuvaa totalitaarisen valtion suorittamaa indoktrinaatiota lasten ja nuorten näkökulmasta, ja lapset ovat syyttömiä aikuisten sekopäisyyteen ja synteihin. Antakaa lasten olla lapsia, julistaa Jojo Rabbit, ja tuntuu myös vihjaavan, että natsit olivatkin ihmisiä, hyviä ja pahoja siinä missä me kaikki, vaikka ideologia olikin läpimätä.

Suurin osa lapsista ja nuorista haluaa epätoivoisesti kuulua joukkoon, tulla hyväksytyiksi, ja tämä antaa laskelmoiville ja muiden hengestä ja sielusta piittaamattomille ilkeille uskonnollisille johtajille, diktaattoreille ja heidän kätyreilleen oivan tilaisuuden ohjata kasvava kansa symboliensa alle, olemaan oikeassa, tuntemaan ylemmyyttä, halveksimaan ja vihaamaan niitä toisia.

Pikku Johannes, lempinimeltään Jojo, (Roman Friffin Davis) on sympaattinen pikkupoika ja fanaattinen kansallissosialisti, joka ihailee Hitler-setää niin paljon, että on ottanut tämän mielikuvitusystäväkseen. Jojon Hitler-setä (ohjaaja Taika Waititi itse) on hieman hassu ja villi, aina keppostelemassa ja keksimässä uusia kujeita juutalaisten päänmenoksi. Myös Jojon paras kaveri Yorki (Archie Yates) on kansallissosialisti, kuten myös kaikki muut pojat ja tytöt, ja suurin osa aikuisistakin. Jojo olettaa myös äitinsä olevan natsi, vaikka äiti (Scarlett Johansson) ei suoraan sitä sanokaan, ja tuntuu välillä olevan hieman väsynyt Jojon kiihkoiluun.

Elämä natsien ihmemaassa on Jojolle hauskaa leikkiä, mutta ruma aikuisten maailma tavoittaa Jojonkin Hitler-Jugendin Deutsche Jungvolk -leirillä, jonne Jojo osallistuu innoissaan muiden poikien ohella. Kesäinen leiri osoittautuu kaikkea muuta kuin hauskaksi, ja leiriä vetävät isot pojat ovatkin karskeja kiusaajia, jotka ottavat pienikokoisen Jojon silmätikukseen. Täällä heikkous ei ole hyve.

Kun he antavat Jojon käsiin pienen kaniinin ja käskevät tappaman sen puukolla rohkeuden osoitukseksi, tekee Jojo terveelle lapselle luonteenomaisen ratkaisun ja päästää viattoman pikku kaniinin karkuun, sillä hän kykenee empatiaan. Tästä hän saa osakseen pilkkaa pelkuruudesta ja lempinimen Jojo Rabbit. Pieni poika on osoittanut sääliä ja inhimillisyyttä, ja noita ominaisuuksia ei Hitler tarvitse. Hitler – nimen voi korvata millä tahansa sekopäällä joka pyytää uhrauksia – tarvitsee nuoria jotka toimivat kuin koneet sivuuttaen inhimillisyytensä, valmiina uhrautumaan suurten asioiden, kuten esimerkiksi aatteen ja isänmaan puolesta.

Mutta olisiko Hitler tappanut kanin, hänhän oli kasvissyöjä ja suuri eläinten ystävä? Vaikeaksi menee. Ei Hitler ollut hirviö, sen näkee jo siitä kuinka hän kotielokuvissaan rapsuttaa koiraansa Blondia! Ja Blondi rakastaa isäntäänsä, koirat eivät valehtele. Voisiko tämä mies vastata miljoonien tuhoamisesta?

Jojolle juutalaiset ovat sarjakuvien hirviöitä, mielikuvitusolentoja. Kun Jojo kohtaa ullakolla asuvan juutalaistyttö Elsan (Thomasin McKenzie), joutuu hän yhä enemmän hämmennyksiin, ja samalla vedetyksi kohti aikuisten maailman kompleksisuutta. Jopa Jojon suojelijaksi ilmaantunut ehta natsi, kapteeni Klenzendorf (Sam Rockwell) vaikuttaa hieman häälyväiseltä mitä tulee aatteen paloon. Elokuvassa kelpo kapteeni edustaakin sitä opportunistista ihmistyyppiä, joka sopeutuu tilanteeseen, käyttää sitä jopa hyväkseen, mutta pitää todelliset tunteensa omana tietonaan.

Hän säilyttää inhimillisyytensä aivan kuten Oscar Schindler Steven Spielbergin klassikossa Schindlerin lista (Schindler´s List, 1993). Schindlerhän pelasti juutalaiset pakkotyöläisensä sodan loppuvaiheessa, vaikka olikin kansallissosialistisen puolueen NSDAP:n jäsen. Siinäpä ristiriitaa kerrakseen, ja juuri tästä ristiriidasta, lasten maailmaan siirrettynä, kertoo mainio Jojo Rabbit.

Jojo Rabbit perustuu Christine Leunensin kirjaan Caging Skies. Elokuvan ohjannut Taika Waititi vastasi myös käsikirjoituksesta, ja sai elokuvasta parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarin. Kerrankin voi sanoa, että palkinto meni oikeaan osoitteeseen.