Jiu Jitsu kotikatsomo

Kuuden vuoden välein toisesta maailmasta Myanmarin viidakkoon saapuu Predatorin kaltainen alien-soturi, joka ihmismetsästyksen sijaan haluaa vain mahdollisimman kovan jiu-jitsu-taistelun. Sitten hän palaa omaan maailmaansa kuudeksi vuodeksi. Tässähän olisi ainesta kunnon B-luokan martial arts -pätkälle, jos sen parissa vain viihtyisi. Persoonattomat sankarit pysäyttävät ikuisen uhan ilman sen suurempaa hauskuttelua.

Nicolas Cage esittää vanhempaa, epäonnistunutta mestaria, joka lopulta uhrautuu hyvittäen syntinsä. Cagen uran mittapuulla kyseessä on yksi kymmenistä turhista ja unohdettavista kämäpätkistä, joilla hän on rikkautensa tienannut viimeisen 15 vuoden aikana. Huhut kertovat, että Cage sai elokuvan budjetista viidenneksen. Tämä selittää elokuvasta jotain, kun huomioon ottaa, että mies esiintyy siinä yhteensä noin 10 minuuttia ja nekin hädin tuskin nukahtamatta pystyyn. Peruukki antaa hienosti stunttimiehelle mahdollisuuden vetää toimintakohtaukset.

Tony Jaa toimii koreografina ja vetää myös itse parit ihan vaikuttavat liikkeet. Siitä olisi melkein voinut nauttia, jos kameraa olisi maltettu pitää hetki paikoillaan. Joskus sitä ravisteltiin ihan huvikseen ja joskus kokeiltiin omaperäisempiä tapoja pilata toimintakohtaus, kuten osittain ensimmäisen persoonan kamera, joka kuitenkin saattaa hetkellisesti poistua kohteestaan ja palata sitten takaisin. Hyviä näyttelijöitä ei käytetä hyödyksi ja huonot näyttelijät tylsistyttävät ja ärsyttävät samaan aikaan.

Myöskään pääpahista vastaan ei päästä kokemaan kunnon kamppailukohtausta. Kunniakasta jiu-jitsu-taistelua metsästävä otus onnistuu varmistamaan, ettei kiinnostavan taistelukohtauksen riskiä ole. Ulottuvuusmatkustaja omaa esimerkiksi tappavan kosketuksen ja taianomaisia scifiheittötähtiä. Täten itämaiset taistelulajit täytyy unohtaa ja sankareiden turvautua tylsiin CGI-räjähdyksiin.

Rakenne on hyvin selkeä. Täydellisen epäkiinnostavia hahmoja puhumassa sontaa, sitten lupaavia mutta lopulta epätyydyttäviä taistelukohtauksia. Näitä ripotellaan toinen toisensa perään. Hauskaa on ainoastaan tökkiä juoneen reikiä kavereiden kanssa, mutta edes viihdyttäväksi B-pläjäykseksi ei tästä haahuilusta ole. Sata minuuttia menee loppua odotellessa. Ainoa syy nähdä tämä on, jos omaat pakkomielteen nähdä kaikki Nicolas Cagen huonoimmat ja huumorintajuttomimmat elokuvat.